PauMau

Fiskarsin reissullamme täytyi tietysti poiketa myös naapurikylään Billnäsin ruukkia ihmettelemään. Ajankohta sunnuntaiaamupäivällä ei tietenkään ollut paras mahdollinen, sillä eipä tuohon aikaan vielä kovinkaan moni ole liikenteessä. Varsinkaan ne, jotka puoteja auki pitävät. Saimme rauhassa ihmetellä autiota kylää. Karunkaunis vanha tehdas- ja ruukkimiljöö on kyllä käymisen arvoinen vaikka hieman kaiveli se ettei vieressä sijaitseva Rakennusapteekki ollut auki. Toisaalta eipä sitä paljon mitään ylimääräistä olisi mukaan mahtunutkaan. Jos Fiskars-Billnäs -akselilla liikkuu, kannattaa siirtyä myös reilu parikymmentä kilometriä alemmas Snappertunan kirkonkylään ihailemaan  Raaseporin linnan raunioita. Ihan pelkkä rauniokasa ei kuitenkaan ole kyseessä, sillä linnan seinät ja osittain myös sisätilat ovat yhä hyvinkin tukevasti pystyssä. Pienen kävelytien päässä, metsän keskellä, aukeaa iso nurmikenttä, jonka toisessa laidassa, korkean kallion päällä kohoaa häkelly

Juhannusaattoa juhlittiin perinteisesti huvipuistossa, tällä kertaa Linnanmäellä. Valitettavasti täytyy taas sanoa, että Tykkimäki vie omasta mielestäni voiton Lintsistä. Jonottaminen laitteisiin oli aikaa vievää jopa juhannusaattona ja sitten pituusrajat: Linnanmäellä on aika vähän laitteita joihin 2 cm vajaa 120 senttinen pääsisi. Ihan lällyjä pienten laiteitta on, mutta näille välikoko-lapsosille sopivia vähemmän. Lintsi on poistanut pituusperusteiset rannekkeet, joten pituudesta viis, kaikki maksavat saman. Sääennusteiden "pilvistä ja poutaa" osoittautui runsaaksi vesisateeksi, joka jatkui ja jatkui. Suuren osan ajasta vietimme katosten alla tai peliluolassa. Pöh. Onneksi avasivat hetkeksi uuden Kingi-laitteen, joten isommat lapset pääsivät kokeilemaan vapaapudotusta. Vanhemman likan harmiksi Ukko pysyi suljettuna sateen takia. Jotakin jännitti laitteet niin ettei hymykään tahtonut irrota. Joku ei kestänyt ajatusta, että maailmanpyörä pysähtyy ylös. Y

Joskus mies osaa vielä yllättää kaikkien yhteisten vuosien jälkeenkin. Perjantai-iltana hän ilmoitti järjestäneensä lastenvahdiksi anoppinsa, että laitahan nainen tavarat kassiin, joka sopii pyörän perälle. Toki näin miellyttävään tarjoukseen oli tartuttava, joten lauantaiaamuna käänsimme mopojen keulat kohti maantietä huolimatta alhaalla roikkuvista pilvistä ja huojuttavasta tuulesta. Koukkasimme Karkkilan sateisen rompetorin ja pizzapaikan kautta Fiskarsin idylliseen ja pysähtyneeseen rauhaan yöpymään. Hotellihuonetta ei meillä tälläkään kertaa ollut varattuna, mutta mies oli etukäteen tehnyt tutkimustyötä netissä ja ehdotti majapaikaksi vanhaan hienotaepajaan rakennettua Tegel -hotellia , josta löytyikin juuri sopivasti vielä yksi vapaa huone. Olen muuten kummastellut meidän tuuriamme, että kuinka kaikissa hoteleissa aina sattuu olemaan vielä ja toisaalta enää ainoastaan se yksi huone vapaana ;) Hotelli Tegel Näkymä hotellihuoneen ikkunasta, ei hullumpi Suunnitel

Miespuolinen kaveri totesi rompetorilla törmätessämme, että "sä varmaan löydät täältä hirmuisesti kaikkea mielenkiintoista" tarkoittaen sillä sarkastisesti ihan päinvastaista. Onhan rompetoreilla toki mutterinmyyjää ja rengaskauppiasta, joiden tuotevalikoima ei kiinnosta tippaakaan, mutta löytyy sieltä paljon muutakin. Katsokaa vaikka kuvista. Ylemmän kuvan taustalla näkyvä kirkkaansininen biker jäi harmittamaan, mun piti vielä ennen lähtö käydä sovittamassa sitä ja hieromassa kauppoja, kun en viitsinyt ottaa kannettavakseni heti kiertelyn alkuvaiheessa. Unohdin sitten koko takin! Torikauppiaiden kojujen lisäksi monella rompetorilla järjestetään oheistoimintana harrasteajoneuvonäyttelyitä drive in -periaatteella eli yleisö voi tuoda näytille vanhoja ja/tai rakennettuja autoja ja moottoripyöriä. Rajamäen rompetorilla bongasin näköjään värikkäitä menopelejä. Meidän ainoa ostoksemme oli nahkainen lääkärilaukku 1930 -luvulta. Pien

Lauantaiaamu starttasi kuten muissakin kouluikäisten perheissä, lasten kevätjuhlinnalla. Meillä juhlintavuorot jaettiin niin, että mies suuntasi naapurikuntaan 30 km päähän esikoisen koululle ja minä suhasin kahden oman kunnan koulun väliä. Tokihan kaikki juhlat olivat suunnilleen samaan kellonaikaan... Erityinen esikoinen ei ole koskaan ollut moottoripyörän kyydissä, joten isi päätti, että nyt on pojan päästävä pyörällä päättämään toiseksi viimeinen peruskouluvuotensa. Koska molempien mopot ovat yksipenkkisiä, täytyi lähteä omaa autotallia edemmäs moponlainaan. Miehen tallikaverilla on kakkospyöränään  nojatuoli-Harrikka, jonka penkillä kokemattomankin on helppo ja turvallista istua. Niin innoissaan poika oli ollut, että oli halunnut kokea vielä kunnon vauhdin hurmaa moottoritienopeudella. Kevätrumbarupeaman jälkeen lähdimme aikuisporukassa katselemaan Helsinki Bike Shown tämän vuoden tarjonnan. Pyöriä oli näytillä hieman vähemmän kuin edellisvuosina, liekö epävakaiset