PauMau

Tämän postauksen julkaisuhetkellä sunnuntaiaamuna meillä on jo täystohina meneillään rippilapsen juhlahetkeen valmistautumista varten. Kulunut viikkokin on kulunut melko pitkälti juhlaan liittyvien asioiden ympärillä, joten ainoastaan pikainen asupostaus muutaman höpötysrivin kanssa. Asun juju on kevyt kukkamekko yhdistettynä mokkanahkaisiin saappaisiin. Näiden saappaiden käyttöaika rajoittuu oikeastaan kuivaan kesäsäähän. Niissä ei ole vuoria ja vaalea, pehmeä mokka on äärimmäisen arka kaikelle maasta irtoavalle ylimääräiselle aineelle, joten syksyn kurakeleille näitä ei viitsi pukea ja talvella ovat kylmät ja pienikin kosteus imeytyy nahkaan välittömästi. Melkein laitoin jo pisteen tekstille, mutta pakko vielä kertoa, että äsken, kesken kirjoituksen, pihaan ajoi vanha pakettiauto verhollisilla ikkunoilla ja ulos tuli vähemmistökansanosaan kuuluva mieshenkilö laatikon kanssa. Menin portaille vastaan ja otin koirat yhden oven aukaisun päähän taakseni haukkumaan, josta tarpeen tu

Fiskarsin reissullamme täytyi tietysti poiketa myös naapurikylään Billnäsin ruukkia ihmettelemään. Ajankohta sunnuntaiaamupäivällä ei tietenkään ollut paras mahdollinen, sillä eipä tuohon aikaan vielä kovinkaan moni ole liikenteessä. Varsinkaan ne, jotka puoteja auki pitävät. Saimme rauhassa ihmetellä autiota kylää. Karunkaunis vanha tehdas- ja ruukkimiljöö on kyllä käymisen arvoinen vaikka hieman kaiveli se ettei vieressä sijaitseva Rakennusapteekki ollut auki. Toisaalta eipä sitä paljon mitään ylimääräistä olisi mukaan mahtunutkaan. Jos Fiskars-Billnäs -akselilla liikkuu, kannattaa siirtyä myös reilu parikymmentä kilometriä alemmas Snappertunan kirkonkylään ihailemaan  Raaseporin linnan raunioita. Ihan pelkkä rauniokasa ei kuitenkaan ole kyseessä, sillä linnan seinät ja osittain myös sisätilat ovat yhä hyvinkin tukevasti pystyssä. Pienen kävelytien päässä, metsän keskellä, aukeaa iso nurmikenttä, jonka toisessa laidassa, korkean kallion päällä kohoaa häkelly

Näin mustavalkoisessa asussa lähdin viettämään sadepäivää Linnanmäelle. Ilma todellakin yllätti, sillä kotoa lähtiessä takkia ei tarvinnut ja autossakin lämppäri väännettiin asentoon kylmä. Olisi nahka lookalike -legginssit vaihtuneet sadehousuihin ja nahkarotsi toppatakkiin, jos olisin tiennyt kuinka sää taas kerran yllättää suomalaisen. Ensin mallailin vyötä tunikaa kuromaan, mutta mun mielestäni oli kuitenkin parempi ilman. Pystyi mättämään irtokarkkeja ilman vyön löysyttämistä. Nam nam, salmiakki on koukuttavaa! Mulla on ollut jo vuosia käytössäni karkkipäivä, kun naminsyönti jossain vaiheessa meni ihan holtittomaksi. Lapset olivat pieniä eikä itse ehtinyt edes ajatella ruokaa, silloin oli helppo napsaista muutama karkki pussista. Hetken aikaa kun oli noudattanut karkkipäivä kerran viikossa -rutiinia, ei enää tehnytkään mieli makeaa kuten ennen ja nykyään riittää muutama nami viemään karkkinälän pois. Ja jos ei ilman kohta ala lämpenemään niin suutun ja salmiakinmustaksi m

Juhannusaattoa juhlittiin perinteisesti huvipuistossa, tällä kertaa Linnanmäellä. Valitettavasti täytyy taas sanoa, että Tykkimäki vie omasta mielestäni voiton Lintsistä. Jonottaminen laitteisiin oli aikaa vievää jopa juhannusaattona ja sitten pituusrajat: Linnanmäellä on aika vähän laitteita joihin 2 cm vajaa 120 senttinen pääsisi. Ihan lällyjä pienten laiteitta on, mutta näille välikoko-lapsosille sopivia vähemmän. Lintsi on poistanut pituusperusteiset rannekkeet, joten pituudesta viis, kaikki maksavat saman. Sääennusteiden "pilvistä ja poutaa" osoittautui runsaaksi vesisateeksi, joka jatkui ja jatkui. Suuren osan ajasta vietimme katosten alla tai peliluolassa. Pöh. Onneksi avasivat hetkeksi uuden Kingi-laitteen, joten isommat lapset pääsivät kokeilemaan vapaapudotusta. Vanhemman likan harmiksi Ukko pysyi suljettuna sateen takia. Jotakin jännitti laitteet niin ettei hymykään tahtonut irrota. Joku ei kestänyt ajatusta, että maailmanpyörä pysähtyy ylös. Y

Arvaatte varmaan, että näitä kuvia ei ole otettu viimeisten parin päivän aikana. Pikkuisen on ilma rapsakampi kuin silloin, kun pinkkeihin farkkuihin pukeuduin. Jotta näkyvyys oli taattu, jalkaan sujahtivat pinkit samettikorkkarit. Todellakin sujahtivat, sillä kuten olen ennenkin kertonut, avokkaat eivät ole mun juttuni. Tungin kenkiin geelityynyjen lisäksi ne nahkaiset kantojen sisäpuolelle liimattavat nahkaläpsykät ja silti joka askeleella täytyi jännittää jääkö kenkä matkan varrelle. Numeroa pienempiä en kuitenkaan saanut edes mahtumaan jalkaani. Mutta en luovuta, on nämä niin kauniit. Myöhemmin samana päivänä tiedossa oli tapahtuma pehmeällä hiekka-alustalla, joten ihan suosiolla vaihdoin jalkaani tennarit. Pinkit tietysti nekin. Kertokaapa muuten kuinka voisi olla stressaamatta asioista etukäteen!? Puolentoista viikon päästä on esikoisen rippijuhlat (mitäsyödään-enehdimattojapesemään-mihinkaikkimahtuu-montapäivääkeittiössäenjaksa....) ja mihin ihmeen väliin saadaan mah

Joskus mies osaa vielä yllättää kaikkien yhteisten vuosien jälkeenkin. Perjantai-iltana hän ilmoitti järjestäneensä lastenvahdiksi anoppinsa, että laitahan nainen tavarat kassiin, joka sopii pyörän perälle. Toki näin miellyttävään tarjoukseen oli tartuttava, joten lauantaiaamuna käänsimme mopojen keulat kohti maantietä huolimatta alhaalla roikkuvista pilvistä ja huojuttavasta tuulesta. Koukkasimme Karkkilan sateisen rompetorin ja pizzapaikan kautta Fiskarsin idylliseen ja pysähtyneeseen rauhaan yöpymään. Hotellihuonetta ei meillä tälläkään kertaa ollut varattuna, mutta mies oli etukäteen tehnyt tutkimustyötä netissä ja ehdotti majapaikaksi vanhaan hienotaepajaan rakennettua Tegel -hotellia , josta löytyikin juuri sopivasti vielä yksi vapaa huone. Olen muuten kummastellut meidän tuuriamme, että kuinka kaikissa hoteleissa aina sattuu olemaan vielä ja toisaalta enää ainoastaan se yksi huone vapaana ;) Hotelli Tegel Näkymä hotellihuoneen ikkunasta, ei hullumpi Suunnitel

Verkkosukkien ja hupparin yhdistelmä ei varmaan ole se kaikkein tavallisin, mutta mun mielestäni on välillä kiva rikkoa tyypillistä ja ennalta oletettua tapaa pukeutua tiettyihin vaatteisiin. Verkkosukkien alle vedin vielä mustat ohuet sukkikset, jotta verkko jää vain pintakuvioinniksi eivätkä ne ole niin provosoivat kuin paljaalle iholle puettuna olisivat. Olen jo tovin ihaillut muotivillitystä pukea hame yhdessä collegepuseron kanssa ja päätin kokeilla toimisiko sama myös hupparilla. Itse tykkäsin paljon tästä asusta, olo oli puettu, mutta huppari toi asuun rentoutta, niin että korkkareista, sifonkihameesta ja verkkosukista huolimatta jauhelihan ostaminen näin pukeutuneena tuntui ihan luontevalle :) Huppari Ellos Kids  Sifonkihame kirppis Kengät Saksasta

Vihreä väri jakaa mielipiteitä ja aika monella taitaa kuulua en varmana pukisi -väreihin tai jopa yäk-osastoon. Minua kuitenkin viehättää vihreän taitettu, armeijahenkinen sävy. Voisin tosin pukeutua myös räväkämpiin vihreisiin pienessä määrin, mutta silloin vaateidenkin pitäisi olla kirjavia retrotyylisiä. Mekossa yhdistyvät kivasti naisellinen röyhelö ja armeijahenkinen vihreä ja kun vielä yhdistin tähän keinonahkaisen, rengasniittikauluksellisen jakun, on kokonaisuus kaikkea muuta kuin hempeä. Minä täällä odottelen lasten muuttoa pois kotoa. Nimittäin naakkalasten. Ei mennyt viime kesänä oppi perille, koska unohdimme laittaa (ei käytössä olevan) savupiipun päälle ritilän ja toki naakat edellisvuoden tapaan perustivat perheen piippuun. Naakkalapset alkavat kiljua nälkäänsä n. klo 4 aamuyöllä vartin välein. Ei siinä mitään, mutta savupiippu sattuu olemaan sänkymme vieressä. Parempia yöunia odotellessa ja jos vaikka ensi kesänä muistaisi... Mekko Ellos Keinonahkajak

Miespuolinen kaveri totesi rompetorilla törmätessämme, että "sä varmaan löydät täältä hirmuisesti kaikkea mielenkiintoista" tarkoittaen sillä sarkastisesti ihan päinvastaista. Onhan rompetoreilla toki mutterinmyyjää ja rengaskauppiasta, joiden tuotevalikoima ei kiinnosta tippaakaan, mutta löytyy sieltä paljon muutakin. Katsokaa vaikka kuvista. Ylemmän kuvan taustalla näkyvä kirkkaansininen biker jäi harmittamaan, mun piti vielä ennen lähtö käydä sovittamassa sitä ja hieromassa kauppoja, kun en viitsinyt ottaa kannettavakseni heti kiertelyn alkuvaiheessa. Unohdin sitten koko takin! Torikauppiaiden kojujen lisäksi monella rompetorilla järjestetään oheistoimintana harrasteajoneuvonäyttelyitä drive in -periaatteella eli yleisö voi tuoda näytille vanhoja ja/tai rakennettuja autoja ja moottoripyöriä. Rajamäen rompetorilla bongasin näköjään värikkäitä menopelejä. Meidän ainoa ostoksemme oli nahkainen lääkärilaukku 1930 -luvulta. Pien