Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2014.

Mustan sävyt

Kuva
Upea valo ja järvimaisema, hetki ennen lumentuloa.

Poncho

Kuva
Oho, mites noista housuista tuli kuvissa valkoläikikkään näköiset, todellisuudessa ne ovat hopeanharmaata loimusamettia! Tai ehkä juuri materiaalinsa takia. On muuten todella kivat jalassa; ei purista, ei tule polvipusseja ja ovat joustavuudestaan huolimatta housujen (ei jumppatrikoiden) näköiset. Ja voihan pontso, mä niin tykkään tuosta vaatekappaleesta, joka on äärimmäisen epäkäytännöllinen. Viileällä ilmalla ei lämmitä tarpeeksi ja lämpimällä ilmalla tarpeeton. Tällä kertaa mentiin juuri sillä rajalla oliko ilma viileä...

Valokuvakurssin satoa

Kuva

Vähän boho, pikkuisen rock

Kuva
En tänne blogiin ladannutkaan kuvaa Indiedays Inspiration -tapahtuman asustani, mutta ainakin Maijun blogista sellainen löytyy. Näiden kuvien asu on muunnos samaisesta asusta, tiukat nahkahousut vaihtuivat leveälahkeisiin liituraitahousuihin ja nilkkurit tolppakorkoavokkaisiin. Tuo huiviviritys kaulassa on ihan uusi kokeilu mulle ja ensin pelkäsin näyttäväni 80-luvun toimistorouvalle sen kanssa, mutta ainakin omasta mielestäni siltä kauhuvisiolta vältyin. Valkoinen kauluspaita on 70-luvun Pia&Paula -malliston äitiyspaita. Kyllä huomaa, että silloin raskausmahaa ei korostettu vaan mahdollisimman hyvin yritettiin peittää. Puseron helman alle olisi mahan lisäksi mahtunut liuta kakaroita eikä kukaan huomaisi mitään. Bikertakki on kahden euron kirppislöytö muutaman viikon takaa. Kuvauspäivänä ei tarvinnut pitää hatusta kiinni, mutta huivista kyllä. Meinasi tuuli viedä tupeen päästä ja rusetin kaulasta.

Nahkaa ja niittejä kutsuvierasasussa

Kuva
Eilen sai ensi-iltansa Vadelmavenepakolainen -leffa. Itse näin sen jo alkuviikosta pojan avecina kutsuvierasnäytöksessä. Leffan sävy on kepeämpi kuin Miika Nousiaisen kirjoittaman kirjan, elokuva Vadelmavenepakolainen on ihan puhdas komedia. Jopa mua nauratti jutut ja se on jo paljon, sillä komediat eivät ole lempileffagenreäni (etenkään jenkkikomediat tai pekkoaikamiespojat). Huvittaakseen mua, huumorin on oltava hyvää, ei ennalta naurettua tai vanhoja vitsejä sisältävää. Alfa TV:n Filminurkka teki jutun leffasta ja sen tekijöistä, löytyy täältä . Käykäähän katsomassa leffa sillä.... ...jokaisessa meissä asuu pieni Vadelmavenepakolainen. Kuvakaappaus Vadelmavenepakolainen -trailer NordiskFilmFinland Muutenkin suosin kotimaista elokuva- ja sarjatuotantoa. Tai Vadelmavenepakolainenhan on suomalais-ruotsalaisella yhteistyöllä tuotettu ja tehty, mutta eikös sen melkein kotimaiseksi silloin voi laskea ;) Suomessa on elokuva-alalla loistavia osaajia, kannatetaan oman maan t

Mun uusi kauppakassini

Kuva
Ruutuhame kuuluu syksyyn. Samoin nilkkurit. Viinin- vai onko tämä burgundinpunainen, ei kuitenkaan varsinaisesti kuulu vaatetukseni vakiväreihin, mutta tämän ruutuhameen kanssa tuntui varsin hyvälle. Musta pusero olisi tietysti ollut varma valinta, mutta mustan liivin kanssa se olisi ollut vähän tylsä. Paksut sukkikset, näitä mun ollut melkein ikävä. On syksyssä jotain hyvääkin. Ja se mun uusi kauppakassini. Tuo vihreä...hmm, projekti, ilmestyi vinssikuorma-auton avustamana eräänä iltana takapihallemme. Huomaatteko, minä en ole ainoa meidän perheessä, joka harrastaa kierrätystä. Toisen roska on toisen aarre. Tästä siis pitäisi valmistua mulle kesäkauppakassi. En uskalla kysyä mitä kesää tarkoitetaan.

Taitavia käsityöläisiä ja vanhoja vaatteita

Kuva
Karkkimagneetteja, lelukorviksia ja kaulakoruja napeista Opetuskorviksia lapsille (Mitä tarkoittaa kasetti? Minkä oli lankapuhelin?) ja huopakoruja Lasilintuja ja Helka-neiti kylvyssä Silloin ei minimalismia tunnettu. Kesä Käsillä -myymälä, Vääksy

Saastuttavia amerikanautoja ja rumaäänisiä moottoripyöriä

Kuva

Pehmoiset naapurit

Kuva
Ensin ajattelin jättää tämän viikon makrohaasteen käsittelemättä blogissani, koska en saanut otetta pehmeä -aiheesta. Kaikki pehmeät tuntuivat niin ilmiselville: pumpuli, hattarapilvet, kermavaahto...Koirien kanssa iltalenkkeillessäni se sitten suorastaan käveli eteeni. Tietysti, mikä onkaan pehmeämpää kuin villa! Ja nimenomaan alpakan hieno ja kutittamaton villa. Nämä neljä kaverusta muuttivat naapuriimme pari kuukautta sitten. Ne ovat hassuja. Ja suloisia. Ne ovat tuijottamisen maailmanmestareita ja ilmeisen uteliaita kaikkea ohikulkeva kohtaan. Huomasin muuten, että yksi niistä onnistui välttelemään kameraa eli kuvissa poseraa kolme neljäsosaa laumasta. Käsittääkseni laumaan kuuluu kolme rouva-alpakkaa ja yksi ruuna. En ole vielä ihmisnaapureita tavannut, jotta heitä voisin aiheesta haastatella. Pikkulinnut kyllä lauloivat, että tulevaisuudessa aitauksesta saattaa vielä lapsialpakoitakin löytyä. ...meillähän olisi tuo navetta tyhjillään ja peltoakin vapaana..