PauMau

Ensi lauantaina, 4. helmikuuta, vietetään Suomi 100-juhlavuoteen liittyvää Luonnon päivää. Päivän tavoitteena on, että jokainen meistä ulkoilisi luonnossa ainakin yhtenä päivänä vuodessa. Aika helppo juttu vai mitä!? Teemana ensimmäisenä Luonnon päivänä on tietysti vuodenaikaan sopiva aihe: Sukella talveen. Luonnonpäivät -sivuston kartalta löytyy valmiiksi järjestettyjä yhteisiä tapahtumia kuten maailman suurin hiihtokoulu, umpihankifutista, avantouintia ja talviriehoja. Jos ei mikään valmisjutuista kiinnosta, ideoi oma tapahtumasi. Yhdessä kaikki on kivempaa, joten jos haluat enemmän porukkaa mukaan, ilmoita tapahtumasi Luonnonpäivien kartalle. On muuten harvinaisen selkeät ja hyvin toimivat sivut. Helpporatkaisu on pakata makkarapaketit pulkkaan ja istahtaa hankeen naapureiden kanssa grillaamaan :) Minun ehdotukseni on kerätä koirallinen porukka yhteen, pakata eväät mukaan nyyttäriperiaatteella ja lähteä yhdessä samoilemaan metsään. Muistetaanhan kuitenkin ...

...olen siivonnut lasteni lapsuutta kierrätykseen. Miten tuota romua onkin kertynyt niin hirmuiset määrät!? Nykyään kun muksuille tuntuu riittävän puhelin ja sänky. Pari perikuntakämppää siivonneena tarve vähentää oma tavaramäärä minimiin on suuri. Ihan ilman konmareja tai muita siivousoppaitakin. Joku mieltää pellet pelottaviksi, mutta mun mielestäni vauvanukeissa on jotain kammottavaa. Hyvin joutavat lähteä muualle. ...totesin, että koiratyttöjen peput ovat hieman leventyneet talven aikana. Kuten käy monelle muullekin keski-ikäiselle ja vanhemmallekin rouvashenkilölle. ...kaadoin lähes täyden kasvoseerumipullon sisällön kylppärin matolle. Toivottavasti matosta tulee nyt rypytön. ...huomasin, että joulukukat ovat tulleet tiensä päähän. Viime vuonna kuvittelin olevani viherpeukalo ja saavani kukan henkiin herätettyä taas seuraavaksi jouluksi (luin jostain, että osaajat tekevät niin). Marraskuussa heitin kuivuneen sipuli mäkeen. ...olen palkkioksi re...

Kassakaappi vai jotain muuta? Arvatkaa mitä kätkeytyy teräsoven taakse. Kesällä reissatessamme ihastuimme Seinäjoella sijaitsevan hotelli Alman Tornihuoneeseen niin, että valitsimme saman majoituspaikan joulukuiselle lyhytmatkallemme. Hassuna sattumana saimme täsmälleen saman huoneen kuin kesällä. Tai eipä tuo niin yllättävä sattuma ole, sillä Tornissa on ainoastaan kuusi saunallista kahden hengen huonetta ja yksi isompi porealtaallinen sviittihuoneisto. Torni on remontoitu hotelliksi hieman toista vuotta sitten 1920-luvulla rakennetusta höyryvetureiden käyttöön tarkoitetusta vesitornista. Todella erikoista! Mutta niin ovat huoneetkin uniikkeja: punatiiliseinät, lasiseinäinen, tummasävyinen sauna ja kookas, tyyliin sopiva taideteos seinällä luovat varsin kodikkaan mutta sopivasti ylellisen tunnelman. Ja kingsize -sänky on upottavan unettava! Luulisi, että vieressä kulkeva rautatie aiheuttaisi meteliä huoneeseen, mutta minäkään, herkkäunisista herkin, en kuullut ohikulkevi...

Joku ehkä muistaa ajan jolloin blogissani oli runsaastikin asukuvia. Suunnilleen puolitoista vuotta sitten oma naama kuvissa alkoi tuntua itsekeskeisyyden huipulle ja siinä ahdistuksessa poistin lähes kaikki asukuvat täältä. Myös tekstiä aloin tarkoituksella viedä yleiselle tasolle ja samalla vähentää huomattavasti kirjoitusten määrää. Ei sillä, että kovin henkilökohtaisista asioista olisin koskaan kirjoittanutkaan. Tällä hetkellä intoa riittää ja muutenkin mielin monipuolistamaan blogin sisältöä. No, niitä varsinaisia asukuvia tuskin tulee kuitenkaan näkymään.  Vaikka selfiet ovat täysin arkipäivää, en itse ole koskaan niistä innostunut -en usko että ketään kiinnostaa miltä naamani tänään näyttää. Älkää nyt kuitenkaan käsittäkö niin, että muiden omakuvia jotenkin arvostelisin, ihan vaan itsestäni puhun. Mietin voisiko omakuva olla jotain muutakin kuin mitä sen yleisesti käsitetään olevan. Nämä kaksi kuvaa heijastelee sitä minä tunnen olevani. Osan kuvissa olevista asioi...

Kypsentämätön kala ruoka-aineena jakaa mielipiteitä. Itse voisin nauttia sitä lounaaksi vaikka joka päivä. Tai no, ainakin joka toinen. Onneksi meitä raa'an kalan ystäviä on muistettu myös laivoilla: Silja Symphony Sushi & Co -ravintolasta löytyy varsin runsas valikoima maistuvia pikkupaloja jokaiseen makuun. Minun annokseni. Onneksi santsaaminen oli sallittu! Erityismaininnan annan siitä, että suurinta osaa Siljan susheista ei ole kieputettu merileväkuoreen. Ja se joka ei kalajutuista piittaa, napsii tietysti valikoimasta omalle lautaselleen eksoottiset porosushit. Kaukana ovat päivät, jolloin laivaruokailu tarkoitti navan täyteenahtamista buffeepöydässä tai vaihtoehtoisesti baarin vitriinistä noukitun kinkkusämpylän syömistä. Piipahdin Sushi Barissa kutsuttuna ihan pikaisesti laivan ollessa ankkurissa satamassa, mutta kylläpä tuli risteilykuumetta. Taitaa olla jo pari vuotta siitä kun viimeksi lahden yli risteilijällä seilasin. Kesäistä Umeå-Vaasa y...

Tällä poliisiautolla ei rosvoja pysäytellä vaikka ihan luonnollista kokoa onkin. Auton virkkasi Kaija Papu. Daina Taimina, yliopiston proffa, yrittää saada meitä ymmärtämään matematiikkaa virkkaamalla yhtälöt näkyviksi. Kyläläisen ja  hänen kaatuneen ostoskassinsa loihti näkyväksi Liisa Hietanen.  Uusi vuosi, uudet harrastukset, uudet lupaukset. Jos käsityöharrastuksen aloittaminen tai elvyttäminen on mielessä, kannattaa inspiraatiota hakea Keravan Taidemuseo Sinkan Näkyväksi neulottu - Yarn Visions -näyttelystä. Vapaa vai varattu? Liisa Hietasen wc:ssä ei kyynärpää kolahda koviin kulmiin. Oikean ihmisen kokoinen kaupungin duunari-Veijo, tekijä Liisa Hietanen.  Ikibanaaneja ja kestokassi by Liisa Hietanen. Siellä lanka taipuu osaavien taitureiden käsissä mitä mielikuvituksellisimpiin muotoihin. Vai mitä mieltä olette leipäpusseista tehdyistä koristeista, kaatuneesta ostoskassista, koristeellisesta pehmotoiletista tai kaupungin duun...