PauMau

Meidän juhannusaatto huipentui rauhalliseen veneilyhetkeen kotijärvellä. Näissä kuvissa tiivistyy se, mikä kuuluu minun kesääni: luonto, hiljaisuus, vesi, aurinko ja (maltillinen) lämpö. Samalla toivon, etteivät nämä kauniit kansallismaisemat koskaan tuhoudu ihmisen ahneuden takia.

Olen kerran aiemmin kasvattanut perunaa, silloin ihan suoraan maahan istuttaen. Niin olivat herkullisia, että nyt, toistakymmentä vuotta myöhemmin, ryhdyin puuhaan uudelleen :D Tällä kertaa kokeilen lavakauluksia ja nyt näyttää jo vihreää vartta näkyvän. Eivät ihan juhannukseksi ehdi, mutta herkutellaan sitten loppukesästä. 

Ihanaa, kun parin vuoden hiljaiselon jälkeen alkaa olla tapahtumia niin, että on vaikea valita niistä itselleen mieluisimmat! Lauantaina olisi ollut avoimia kylätapahtumia, rompetoria ja Porvoopäivää. Me kävimme Mäntsälässä Museoajoneuvopäivillä ja sieltä löytyikin vaikka minkälaista menopeliä. Meidänkin kaksipyöräiset pääsivät samaan riviin näiden vintagekaunottarien kanssa. Museoajoneuvoksi määritellään sellainen auto tai moottoripyörä, jonka valmistusvuoden päättymisestä on kulunut vähintään 30 vuotta ja se on säilytetty alkuperäistä vastaavassa kunnossa tai entisöity asianmukaisesti. Oma pyöräni yltää tuohon ikään neljän vuoden päästä, toinen (tai siis yksi niistä) perheen pyöristä ylittää sen jo reilusti, joten ainakin iän puolesta paikkansa ansaitsivat. Ja hei, tuleeko kenellekään muulle tuosta ensimmäisen kuvan mustasta autosta mieleen Mummo Ankan auto? 

Kyllä tätä on odotettukin -kesää! Omppupuut kukkivat niin runsaasti, että jos sato on samanlainen, ihmettelen mihin ne kaikki saa upotettua. Kaikenlaisia pörriäisiä ja öttiäisiä, onneksi ei kuitenkaan vielä kyitä, jotka tällä seudulla tuntuvat viihtyvän. Vähän erilainen kuva kukkivasta omenapuusta. Nämä alkukesän auringon kultaamat heleän voimakkaat värit, niistä ei vaan saa tarpeekseen! Makrotex image-in-ing