PauMau

Taas näitä koirajuttuja. Joku joskus väitti, että kuvat joissa esiintyy eläin- tai ihmislapsia myyvät aina. Tiedä sitten pitääkö paikkansa. Koiravauvat ovat nyt hieman yli kolmiviikkoisia vipeltäjiä. Varmaan moni muistaa Riiviöt -leffan, jossa söpöille karvapalloille kävi hieman hassusti yön aikana. Samalla tavalla tuntuu tapahtuneen koiranpennuille: Kun niiden silmät aukeavat, ovat ne jo lähes seuraavana päivänä käveleviä, pöriseviä pikkuriiviöitä. Kömpelöähän niiden meno vielä on, mutta kehitys on hurjaa ja kavereiden kanssa harjoitellaan painimista ja leikkiä. Mikään koira ei sisäsyntyisesti inhoa tai pelkää lapsia. Kimmoke siihen tulee aina ulkopuolelta, huonot kokemukset lapsista tai tottumattomuus. Siinäpä meille aikuisille haastetta, opettaa lapset kohtelemaan eläimiä kunnioituksella ja rakkaudella ja pennunomistajat totuttamaan koira uusiin tilanteisiin sekä kaikenikäisiin kanssakulkijoihin. Nämä pennut ovat saaneet moninkertaisen annoks...

En todellakaan tunne olevani omillani kuvatessa ihmisiä. Varsinkaan sellaisia, jonka pitäisi mulle poseerata ja jotka pitäisi saada kääntelemään itseään minun haluamaani suuntaan. Eri asia on ottaa kuvia henkilöistä, jotka eivät minua tai kameraani huomaa. Omien lasten kanssa homma vielä jotakuinkin sujuu. Luontainen äitiauktoriteetti kai toimii (vielä toistaiseksi). Tämä on ensimmäinen ikinä ottamani kuva irrallisella käsisalamalla. Mitään hajua mulla ei ole sen säädöistä, yritys-erehdyksellä menen. Toivottavasti joskus opin. makrotex nätti - imageining - ourworldtuesday  - abcwednesday  - wednesdayaroundtheworld

Viime viikonloppuna, kaiken muun hässäkän keskellä, ehti irrottaa itsensä muutaman tunnin nopealle mopolenkille. Pakkohan se oli, aurinko paistoi ja lämmitti ilmaa reippaasti kymmenen asteen paremmalle puolelle.  Lenkin alussa kävin rapsuttamassa kaverin minipossuja. Kovin pikkuisia nämä röhkijät eivät kyllä ole. Torahampainen karju on jo lähemmäs parikymppinen, joten ihan hetken mieliteosta näitä(kään) eläimiä ei kannata ottaa ellei ole valmis sitoutumaan pidemmäksi aikaa possunhoitajaksi. Possukuvista huomaa, että mulla on säädöt vielä hieman hakusessa mun uuden kompaktin G5 -kameran kanssa. Näppärä on kyllä mopolla mukana kuljettaa, ei paljon tilaa vie. Kamera muuten valittiin ykköseksi tämän vuoden arvostetussa TIPA -palkintojenjaossa sarjassa "vuoden asiantuntija kompaktikamera". Matka jatkui meren rannalle. Hamarin pikkusatama sijaitsee mukavan matkan päässä, hieman Porvoosta Helsinkiin päin ja siellä pääsee kahvikupillisen lisäksi nauttimaan raikka...

Onni on melkein oma ranta! Meidän pienen kyläyhteisön yhteinenhän se on, mutta melkein sitä voi omana pitää: Matkaa rannalle on vähän reilu parisataa metriä ja eipä ole montaa kertaa joku toinen samaan aikaan sinne päätynyt. Ehdin juuri ajoissa kuvaamaan vielä kevyen jään osittain peittämää järveä, seuraavana aamuna oli enää pikkuruiset riitteenjämät jäljellä. Jokakeväiset vieraat, joutsenetkin olivat paikalla, mutta niin harmillisen kaukana ettei kamerassa kiinni ollut putki niitä tavoittanut. Vanha rouva odotteli kärsivällisesti tarkkaillen, kun emäntänsä kyykki vettä kuvaamaassa. Sitä ei hämmästytä mikään. makrotex vesi  - ourworldtuesday  - imageining  - wednesdaywaters  - asoutherndaydream  - littlethingsthursday  - mytownshootout  - tollersonntag

Nämä postaukseni ovat muuttuneet aika kuvapainotteisiksi. Mutta tarvitseeko tekstiä aina niin hirveän paljon ollakaan!? Kuvat puhukoon tällä kertaa puolestaan, tällainen on minun huhtikuuni. Joukkoon mahtuu pari kuvaa, joiden kohdetta ei ehkä ihan heti tunnista. macrotex  - iheartmacro  - outdoorwednesday  - sonntagsfreude  - sonntagsgluck  - bloggybrunch  - macromonday  - throughmylens

En vaan voi lakata hämmästelemästä näitä pikkuruisia varpaita enkä tuoksuttelemasta palleroisia vauvakoiria. Tiistai-iltapäivällä nuorempi koiramme pyöräytti viisi pontevaa pentua, yhden pojan ja neljä tyttöä. Aika menee pentulaatikolla roikkuessa. Vauvat ovat meillä vaan kasvamassa ja lähtevät aikanaan kaikki omiin, uusiin koteihinsa. Yritän olla järkkymätön ja taipumatta lasten "jätetään meille yksi" -rutinoihin. Vaikeaa se on.     Koirien kuvauksessa kameran ominaisuudet punnitaan. Nämä kuvat olen ottanut 6D:llä ilman salamaa huonovaloisessa tilassa. Ei olisi tullut mitään vanhalla kameralla, 6D:n herkkyysarvoa (siis sitä ISO) voi huoletta nostaa melkoisiin lukemiin. Ainoa mitä kaipaan vanhasta kamerasta on kääntyvä näyttö, joka helpottaisi maanrajasta kuvaamista.  Vauvakoirakuvia luvassa takuulla vielä jatkossakin :) sonntag  - mit hand und herz  - sonntagsgluck  - bloggy brunch  - nice little things aro...

En voi lakata ihastelemasta uusia kameroitani ja niiden laadukasta jälkeä. Johan tuota järkkärin päivittämistä mietin puolitoista vuotta ja pokkarinkin ajanmukaistamista lähes yhtä kauan. Siirryin hankintojeni myötä kroppikennoisesta järkkäristä täyskennoon ja pikkupokkarista kompaktikameraan. Järkkärivalintani oli Canonin 6D. Toisena vaihtoehtona oli 5DMK3, mutta ajattelin kuitenkin osaamistasoni olevan vielä sellainen etten pystyisi hyödyntämään kaikkia MK3:n ominaisuuksia. Tuota kompaktia Canonin G5X:ää voisin ylistää vaikka kuinka. Pieni kamera, jossa on ominaisuuksia järkkärin verran: Mahdollisuus täysin manuaalisiin säätöihin, raw-kuvamuoto, jokaiseen suuntaan kääntyvä kosketusnäyttö, jonka voi kääntää piiloon kuljetuksen ajaksi, valovoimaa 1.8-2.8, irtosalamankäyttömahdollisuus. Ja etsin! Tämä oli oikeastaan asia, joka ratkaisi, että valitsin G5:n isoon taskuun mahtuvaksi kakkoskameraksi. Ominaisuuksia riittää vaikka ainoaksi, laadukkaaksi kameraksi jos ei tarvitse järeä...