PauMau

Heippa vaan, täällä pikaisesti kertomassa, että hengissä olen ja palautunut viikon moporeissulta ainakin fyysisesti, henkinen palautuminen on hieman hitaampaa, mieli vaeltelee vielä tiettymättömillä metsätaipaleilla jossain kaukana. Reissunaisen sielu on levoton eikä millään osaa rauhoittua tähän arkiseen elämään. Seitsemän päivää moottoripyörän selässä, paljon ehti nähdä ja kokea. Aamupalapöydästä löytyi usein muikkuja ja karjalanpiirakoita, kertoo siitä mihin päin matka suuntautui. Pikku paloja matkasta tänne jossain vaiheessa heittelen kunhan saan kuvat järjestykseen. Hyvän bloggarin olisi kai pitänyt reissulaankin päivitellä, mutta mulla puhelin ja tabletti ovat mukana matkoilla vain sen takia, että niistä näkee sään ja kartan sekä muutaman kuvan voi laittaa Instagramiin. Muuten laitteet pysyvät kiinni ja keskityn elämään :) Näihin kimaltaviin Iisalmen Poroveden tunnelmiin palaan blogissa vielä myöhemmin.

Vieläkö jaksatte yhden kuvakimaran mökkireissulta? Tai oikeastaan asukuvia mökkimaisemissa. Tämän vaalean vintagemekon olen ostanut hyväntekeväisyyskirppikseltä eurolla. Mä suosin seurakuntien ja muiden hyväntekeväisyystyötä tekevien tahojen kirppiksiä sekä kierrätyskeskuksia, sillä ne ovat oikeastaan nykyään ainoita paikkoja, joista voi oikeasti tehdä löytöjä. Toki vaihtoehtoina on hienommin second hand -liikkeiksi nimetyt valikoidun tavaran kaupat, mutta hinnatkin niissä on usein ihan jotain muuta kuin kirppishintoja. mekko "Leona" Finnish Design by Muoti-Tuote, kirppis - farkkutakki ikivanha Only -sandaalit Ellos Mietin pitkään näytänkö tässä mekossa karkuun lähteneeltä morsiamelta, mutta farkkutakilla mekko päivittyi arkisemmaksi. Sitäpaitsi miksi roikuttaa kauniita vaatteita rekissä odottamassa jotain juhlatilaisuutta, jota ei koskaan tule. Tykkään mekosta tosi paljon, siinä on ihanasti flower power -meininkiä. Eilen selasin uusinta SuuriKäsityölehteä

Jos tämä ajastettu postaus näkyy blogissani, tarkoittaa se sitä, että tämä tyttö otti ja lähti mopolla reissuun. Julkaisuhetkellä heräilen Tuuloksesta, josta saimme melkoisen ylihinnoitellun hotellihuoneen, kiitos AC/DC:n konsertin, jossa toki itsekin viihdyin. Matka jatkuu sinne missä todennäköisemmin ei sada. Vai pitäisikö sanoa sinne missä sataa vähiten, auringonpaisteesta ja lämmöstä en edes haaveile. Ei mun tavarani kyllä valitettavasti kaikki tässä ole eikä ne tuohon laukkuunkaan mahdu...Keksin muuten oivan käyttötarkoituksen noille Akvamariinin pr-tapahtuman lehdistökassissa saamilleni puutarhahanskoille: Ne ovat just sopivat sadekelin ajohanskat!  Nähdään Instagramissa  @paumau_

Tässäpä pieni (edit. oho, tulipa kuitenkin pitkä...)  pläjäys lomakuulumisia. Mökki-ihmistä minusta ei saa, mutta kun mökki muistuttaa pientä huvilaa ja sen eteen lisätään oma pieni hiekkaranta ilman lähinaapureita, viihdyn minäkin siellä päivän jos toisenkin. Loma alkoi siis keski-suomalaisessa maisemassa, jossa sielu lepää ja rauhoittuu. Lasten kanssa reissatessa pitää rauhoittumisen väliin järjestää jotain äksöniä ja parin vuoden tauon jälkeen sellaista löytyi lakeuksien keskeltä, Powerparkin huvipuistosta. Ja kyllä lasten äitikin tuolla viihtyy, laitteita löytyy minunkin makuuni. Sellaisia, jotka liikkuvat eteenpäin pyörien ja kieppuen hurjaa vauhtia. Tytär houkutteli mukaan uuteen Junker -laiteeseen ja vaikka jonotus kesti, se oli jokaisen jonotusminuutin arvoista, aivan huippuvehje! Olisin halunnut muutaman kuvan Alahärmän maisemista yläilmoista, mutta valpas laitepoika nappasi bloggarin pienen taskukameran hoiviinsa. olisi kuulema pitänyt olla Go Pro -kamera s

Olisinkohan kelvannut kukkamekossani lavatanssien parketille? Saattaa olla, että vihreät maiharit ja saman sävyinen nahkarotsi olisi ollut liikaa eikä hakijajono olisi ollut kovin pitkä. Ei kyllä minua tanssipartneriksi kannattaisikaan kysellä, sillä noilla kengillä tallottuna varpaisiin saattaisi tulla muutamakin mustelma. Mun lavatanssitaitoni on nimittäin nolla, tuskin siellä zumban askeleet kelpaisi. En nyt kuitenkaan mihinkään tansseihin ole lähdössä, mutta mitäs on oikeasti tapahtunut? Perhelomailuosuus alkaa olla lopuillaan, seuraavaksi täytyy siirtyä sääkarttoja tarkkailemaan. Saa nähdä onnistuuko pidempi moporeissu lainkaan tänä kesänä. Vaikka sokerista en olekaan, ehdoin tahdoin en tien päälle lähde kastumaan. No, ensi viikolla on ainakin yksi jee-jeejuttu odotettavissa: Hämeenlinnan Kantolan elämyspuistossa rokkielämys nimeltään ACDC. Saa nähdä, räjähtävätkö tykit vielä yhtä kovaa kuin edellisellä kerralla, kun bändin näin. Eikä ole totta, siitähän on kohta kolkyt vu

Tämän kirjoituksen otsikon piti olla hellepäivän hedelmäjuoma, mutta vilkaisu ikkunasta ulos kertoo miksi se vaihtui ihan joksikin muuksi...No mutta, mitäpä me niistä lämpöisistä päivistä, kyllä hedelmäinen mehu maistuu muulloinkin. Ja onhan se terveellistäkin, mutta sitä ei kerrota lapsille. Kattauksesta löytyy vesimelonia nektariineja tai persikoita hiilihappovettä appelsiinituoremehua (tuorepuristettu parasta, mutta myös tölkkitavara toimii) Vesimelonin paloitteluun käytän somessakin jaettua näppärää niksiä, löytyy mm. täältä .  Mulla ei ole mitään pro-smoothievehkeitä, joten soseuttaminen hoituu ihan perussauvasekoittimella. Haittapuoli tietysti on se, että siemenet menevät mukana, mutta niistä pääsi helposti ja nopeasti eroon, kun soseeseen lisäsi hieman hiilihappovettä ja käytti sen siivilän kautta.   Sen jälkeen joukkoon kuoritut nektariinit ja lisää soseutusta. Sitten lisätään maun ja halutun koostumuksen mukaan hiilihappovettä ja mehua. Lapsille loraut

Tässä taas yksi viime kevään halpisEbay-ostoksistani, pitseillä ja vetoketjuilla somistettu jakku. Vähän tällainen hempeämpi. Hauska yksityiskohta on vetoketju, jonka voi kiinnittää hoikempana päivänä ulompaan ketjupuoliskoon ja pulleampana sisempään. Kuvasta näkyy kumpi päivä mulla oli. jakku Ebay - housut ja niittiolkapusero Lindex - paitis kirppis - korkkarit Englannista Jotenkin kummasti näihin kuvaushetkiin osallistuu aina asiaankuulumattomia tekijöitä. Milloin ilkeitä hyttysiä, milloin yliystävällisiä koiria. Autiotalolöytöni osoittautui hyvin monipuoliseksi kuvauspaikaksi. Tähän asti. Nyt sitten lähellä olevaan taloon on muuttanut nuorehko mieshenkilö, joka tietysti ampaisi keskeyttämään kuvaushetken. Ja mitä minä hänelle sanon? No että taloa ja kukkia tässä toki kuvaamassa olen (korkokengissä ja pitsibikerissa). En tiedä mitä tuumasi, mutta kovasti varoitteli menemästä sisään ettei lattia vaan romahda. Liitän siis häiriötekijälistani jatkoksi ylihuolehtivan kylälä