PauMau

Syksy lähenee ja värit alkavat hiipua näköjään myös omassa pukeutumisessani. Mulla on joku ikiaikainen viehätys eläinkuoseihin. Ehkä minusta isona tulee amerikantäti, joka pukeutuu päästä varpaisiin leopardiin ;) Tällä kertaa kuitenkin hieman hillittymmin seepratakissa. Vaikka tähän asuun ehkä olisikin sopinut peittää jalat sukkiksilla, en vaan vielä kestä ajatusta niihin ahtautumisesta. Niin paljon kun pidänkin erikoisista sukkahousuista ja niiden käyttämisestä asusteena, ovat ne kuitenkin aika epämiellyttävä vaate. Mutta pakko kai se on kohta taipua, koska rusketuskin häviää hirmuista vauhtia, nyyh. Ensi viikolla alkaa valokuvauskurssi, olen ihan superhyper innoissani siitä. Vihdoinkin sain aikaiseksi ilmoittautua sellaiselle, ei haittaa vaikka ajomatkaa harrastukseen tulee mennen tullen sata kilometriä ja todennäköisesti hermot menee parkkipaikan etsimiseen Helsingissä. Mä niin aion saada kameran taipumaan tahtooni! Takki Lindex - Mekko kirppis (KappAhl) - Kiilakorkk

Kuinkahan tässä näin on käynyt? Jotenkin punainen on onnistunut kierosti luikertelemaan vaatekaappiini ja löydän sitä yhä useammin päältäni. Ja joskus jopa huulistani niiden entisten neutraalien ja huomaamattomien punien sijaan. Luin jostain jutusta, että tutkimuksessa oli naisille näytetty kuvia valkoiseen ja punaiseen pukeutuneista kanssasisarista. Naiset, joille kuvia näytettiin, pitivät punaiseen pukeutuneita hyvin usein "uhkana" ja kilpailijoina. Enpä kuitenkaan usko, että kukaan tieten tahtoen haluaisi sellaisena esiintyä vaan punaiseen pukeudutaan siitä yksinkertaisesta syystä, että se näyttää hyvälle (varsinkin mustan kanssa). No joo, ja muutenkin ihmettelen miksi pitää tutkia asiaa kuinka naiset kokevat toiset naiset. Enemmän siskohyvä-verkostoa, vähemmän keskinäistä kilpailua, sanon mä. Harmikseni täytyy kai tottua ajatukseen, että useimmiten aamuisin on jo pakko joku nuttu hartioille vetäistä. Mutta sukkia en vielä suostu käyttämään! Farkut Only - T

Ensin ajattelin jättää tämän viikon makrohaasteen käsittelemättä blogissani, koska en saanut otetta pehmeä -aiheesta. Kaikki pehmeät tuntuivat niin ilmiselville: pumpuli, hattarapilvet, kermavaahto...Koirien kanssa iltalenkkeillessäni se sitten suorastaan käveli eteeni. Tietysti, mikä onkaan pehmeämpää kuin villa! Ja nimenomaan alpakan hieno ja kutittamaton villa. Nämä neljä kaverusta muuttivat naapuriimme pari kuukautta sitten. Ne ovat hassuja. Ja suloisia. Ne ovat tuijottamisen maailmanmestareita ja ilmeisen uteliaita kaikkea ohikulkeva kohtaan. Huomasin muuten, että yksi niistä onnistui välttelemään kameraa eli kuvissa poseraa kolme neljäsosaa laumasta. Käsittääkseni laumaan kuuluu kolme rouva-alpakkaa ja yksi ruuna. En ole vielä ihmisnaapureita tavannut, jotta heitä voisin aiheesta haastatella. Pikkulinnut kyllä lauloivat, että tulevaisuudessa aitauksesta saattaa vielä lapsialpakoitakin löytyä. ...meillähän olisi tuo navetta tyhjillään ja peltoakin vapaana..

Sen jälkeen kun Madonna ensimmäisen kerran esiintyi tötteröliiveissään ja korsetissaan, ei alusvaatteiden pukeminen päällimmäiseksi ole enää ollut Se Juttu. Ja mitäpä väliä sillä on kuinka vaatteita nimitetään, alus tai päällys, kunhan mauttomuuden tuolle puolelle ei mennä. Senkin raja taitaa olla häilyvä, katsojan näkökannasta riippuvainen. Ikinä en kotioloissa tällaista vaaleanpunertavaa, satiinista yömekkoa käyttäisi. Käsitykseni mukavista koti- ja yövaatteista on täysin erilainen (vaikka en kyllä ikinä mitään paituli akaan päälleni laittaisi, sanakin on jo niin karmaiseva). Jääköön mun yövaatevalintani toisarvoiseksi seikaksi, mutta tällaisessa satiinimekossa kuitenkin ihan julkisesti, omien seinien ulkopuolella kehtasin liikkua. Sen verran häveliäs kuitenkin olen, että ehdottomasti noin paljastava mekko vaati alleen topin ja ylleen pitkä liivin. 70-luvun liivi on sukuperintö, tädin vaatekaapista minulle siirtynyt. Ja sitten kauniit, mutta hieman ongelmalliset korkkarit. N

Viime lauantaina koitti sellainen ihmeellinen päivä, että kaikki lapset olivat pois kotoa, viimeinenkin lähti Tubeconiin puolelta päivältä ja tuli kotiin vasta sunnuntaina aamupäivällä. Siis ei tietenkään sieltä tubetustapahtumasta vaan sen jälkeisestä yökyläpaikastaan. Tilaisuudesta tietysti piti ottaa ilo irti ja lähteä päämäärättömästi prätkäilemään koko päiväksi. Mikään ei vedä vertoja sille tunteelle, kun kukaan ei ole odottamassa kotona ruuanlaittajaa ja riidanselvittäjää, ei ole kiire minnekään ja aikataulut voi unohtaa. No tokihan nuo koirat odottavat, mutta ne eivät soita puolen tunnin välein perään ja yleensä kai pärjäävät kahdestaan hieman pidemmänkin ajan ilman mittavia riitoja. No, kuten suurperheessä on totuttu, suunnitelmat vaihtuvat aina lennosta. Tällä kertaa ei syy ollut perheenjäsenissä vaan sään. Kotoa lähdimme auringon paisteessa ja sinisen taivaan alta päätyäksemme kymmen kilometrin päässä kaatosateeseen. Eipä auttanut kuin kurvata takaisin sillä vettä alkoi o

En suunnitellut asua mitenkään tämän viikon Macrotex -teeman mukaan, mutta huomasin sen sopivan mainiosti keltainen -haasteeseen yhdistettäväksi. Mulla on siis tapana aina rakentaa muutama asukokonaisuus valmiiksi ja lähdön hetkellä napata niistä joku päälleni. Muuten en ehtisi yhtään mihinkään ajoissa, nytkin aina välillä tekee tiukkaa. Olen ennenkin kertonut keltaisen olevan melko vaikea väri itselleni. Mutta jos se yhdistetään retrohenkisesti vaikkapa ruskeaan, olen myyty. Toinen on tämän uustuotantohupparin materiaali ja kuosi: keltavalkoinen joustofrotee! Ja toki kynnet täytyi maalata yhteensopiviksi asuun. Keltainen kynsilakka tosin usein näyttää siltä, että kessu olisi kärynnyt sormien välissä tauotta viimeiset kakskyt vuotta. Lakan sävy on hieman vihreään taittuva, joten niin pahaa tupakoijan kynnet -efektiä tästä ei ehkä kuitenkaan tule. Vaikka kuinka rakastan korkkareita ja mekkoja, on tämä kuitenkin eniten omaa itseäni: Rento farkkuasu ja korkeavartiset ten

Viime perjantaiaamupäivä kului harmitellessa sitä kuinka työt haittaavat harrastuksia. Sain tosi mielenkiintoisen moottoripyöriin liittyvän pikkuprojektitarjouksen, mutta hemmetin duunit, kun eivät anna armoa. Tai oikeastaan miehen työ, sillä projekti olisi koskenut meitä molempia. No, kun yksi ovi sulkeutuu, aukeaa joku toinen. Totta aika usein. Eipä kulunut kuin hetki, kun löysin sähköpostistani viestin joka alkoi "Henkilökohtainen kutsu Indiedays..." Roskapostia on tippunut viimeaikoina sähköpostiini melkoinen määrä, joten ensin olin laittaa tämänkin samaan kategoriaan, mutta sen lukeminen kannatti, sillä olihan se sitten ihan oikea kutsu :) Olen nyt siis blogisukulainen mm. Pinkkien Korkokenkien Maijun ja Lady Of The Mess :n kanssa, sillä nämä upeat rouvat kuuluvat myöskin Indiedays -blogiyhteisöön, johon minäkin sain suuresti arvostamani kutsun (unohtamatta montaa muuta upeaa naista, jotka jo ovat kauemmin portaalissa bloganneet) Blogini sisältö tuskin täst

Tällä viikolla Pieni Lintu haastoi kertomaan värikkyydestä. Mä olen usein aika musta-valkoinen tai ainakin aika tummasävyinen. Kesällä kuitenkin hieman värikkäämpi, johtuen varmaan ympäröivän luonnon värikylläisyydestä ja osansa myös sillä, että aurinko kaunistaa kalpean ihon. Se vaan on niin, että kirkkaat värit näyttävät mielestäni itseni päällä paremmilta päivettyneellä iholla. Kengät ovat kuitenkin ympäri vuoden väriläikkäni. Niissä saa olla minkälaista väri-ilottelua tahansa. Loppukesästä värit luonnossa menettävät kirkkauttaan, mutta muutama kukkiva ja marjat (joita en osaa nimetä, minä huono maalainen) vielä piristää haalean vihreää ympäristöä. Mitä mieltä olette, tarkoittaako värikäs asiaa, jossa on monta eri väriä vai riittääkö vain yksi kirkas väri ollakseen värikäs? Lisää värikkäitä postauksia haasteen sivuilta

Kun jotain kivaa löytää, täytyy niitä hankkia kaikissa mahdollisissa väreissä. Tällä kertaa kaikki mahdolliset värit tarkoittivat nudea ja turkoosia. Hassuja värejä, mutta eiköhän nekin vaateparinsa löydä. Tytär sanoi ettei aio liikkua kanssani, jos mulla on nämä jalassa. Mutta eipä kai tuo kohta liiku muutenkaan, oli mulla sitten päälläni jätesäkki tai jakkupuku. Sellaisia ne on, kohta 13-vuotiaat. Minä sen sijaan aion liikkua kanssani erittäin julkisesti myös nämä kengät jalassa. Ei mulla ole enää mitään hävittävää tai hävettävää :)

Joitakin vuosia sitten sain ystävältä kassillisen heillä pieneksi käyneitä lasten vaatteita. Selasin paketin sisällön nopeasti läpi ja totesin, että ovat vielä hetken isoja omilleni. Noin vuoden kuluttua paketin saamisesta hyllytin vaatteita käyttöön ja niiden seasta löytyi aikuiskokoiset valkoiset housut. Valitettavasti en ehtinyt niiden taustaa kaveriltani kysyä, sillä hän päätti ettei enää halua olla kertomassa kenellekään mitään... Mä olen aina tykännyt jollain kumman kierolla tavalla jodhpur-mallisista housuista. Vaikka ne leventävät takapuolen ja reidet melkoisiin mittoihin. Poimin nämä housut siis oitis kasasta talteen, varsinkin kun niiden valmistaja on MicMac ja ne ovat ajalta, jolloin itse työskentelin firman pääliikkeessä Helsingissä. Voi aikoja, silloin vaatetimme lähes kaikki Suomen nuorisojulkkikset ja elämä oli yhtä bilettä. Työpaikalla poppi kaikui melkoisella volyymilla ja työntekijätkin saivat tanssia ja olla muutekin hip, pop ja in :) Pinkit korkkarit ja ruus