PauMau

Alkukesän odotetuin festari, Sonisphere, järjestetiin helatorstain aattona. Vai voiko puhua alkukesästä, jos festarivaatetuksena on kaksi takkia, villapaita, pari muuta puseroa, paksut prätkänahkahousut, pitkät kalsarit ja hanskat!? Seitsemän tuntia Hietsun hietikolla sateessa ja tuulessa sai olon fyysisesti melko rapsakaksi, mutta henkisesti olo oli kuin lottovoittajalla. Menimme paikalle vasta hieman ennen Danzigin aloitusta. Musiikkia toisella korvalla kuunnellen tutustuimme kojujen tarjontaan, katselimme Ross Halfinin valokuvanäyttelyn ja nautimme lautaselliset ravitsevaa festarisapuskaa. Aina muistetaan kertoa mikä on huonosti, mutta annetaanpa kehuja vaihteeksi. Hietsu on alueena mainio tapahtumien järjestämiseen, varsinkin, kun se oli aidattu tarpeeksi isoksi. Ei ihmismassojen törmäilyä (paitsi esiintymislavan läheisyydessä, luonnollisesti), ruokaa sai jonottamatta ja käsittääkseni bajamajoihinkaan ei ollut suurta ruuhkaa. Verrattuna parin vuoden takaiseen Kalasataman Sonis

Tämän mekon kangas sai rauhassa maata hyllyllä vuosikausia, sillä jotenkin assosiaatio paappojen aluskerrastoihin oli liian suuri. Kunnes jotain 60-luvun lehteä selaillessani näin kuviollisen, A-linjaisen mekon. Sehän oli selvä, voimakkaan kuvioinnin takia kankaasta täytyi tulla jotain mahdollisimman yksinkertaista ja selkeälinjaista. Anonyymi ehdotti minulle hieman aikuismaisempaa tyyliä, mutta selvästikään en osaa ottaa ohjeista opikseni, sillä polvisukat ja lyhyt mekko ei kai edusta hänen tarkoittamaansa pukeutumislinjaa. Muttakun rusettisukat ovat aika söpöt ja pidemmän mekon kanssa ne näyttäisivät lähinnä tukisukille. Ja älkää käsittäkö väärin, tukisukissa ei ole mitään pahaa, tiedän, että tosille ne ovat välttämättömät. Kesällä blogini päivitystahti tulee varmasti hieman hidastumaan, mutta Instagramiin lisäilen kaikenlaisia otoksia elämästäni päivittäin. Instassa löydyn originaalisti nimellä @paumau_ tai suorana linkkinä tililleni pääsee tästä . Instagram-tilejähän vo

Keväällä ihastelin Balmainin kukonaskelkuvioisia housuja ja eipä kestänyt kuin pari viikkoa, kun törmäsin laihaan lohtuun Seppälän alerekillä. Laihaan siksi, että kukonaskeleet olivat Seppälän pöksyissä kutistuneet pikkuisiksi verrattuna Balmainin vastaaviin. Kuviokutistumasta huolimatta oli ilmiselvää, että mukaan lähtivät 7 euron hintaan. Ja tykkään kyllä housuista kovasti, istuvuus on hyvä ja kangas sopivan napakkaa. Mustavalkoinen teema jatkui muussakin asussa, viileä aamu vaati ohuen neuletakin, koska alla oli ainoastaan hihaton t-paita. Neuleen malli on lyhyt takaa ja edestä pitkä, kivan rento. Ainoa väriläikkä oli (kuvissa näkymätön) nilkkureiden punainen ulkopohja, vähän niin kuin matkittu niitä, tiedättehän mitä, kenkiä. Neuletakki Arcade Housut Seppälä Kengät Saksasta Koru Kalevala Koru, 72 vuotta vanha sukuperintö 

Lauantai vierähti koiranäyttelyssä kehän sisäpuolella hölkätessä ja sunnuntai Lahdessa rompetorilla romuja tutkien sekä mopolla mutkateitä ajellessa. Koiranäyttelyt taisikin olla siinä tältä kesältä, sillä showdog päätti aloittaa kesäkarvan vaihdon juuri sopivasti näyttelykauden alussa. Syksymmällä sitten uudella innolla ja toivottavasti myös uudella karvalla. Tällaisessa asussa en suinkaan kehässä kipittänyt, belgianpaimenkoirien esittämisasu on reilusti farkut ja tennarit, muuten ei menossa pysy mukana. Helma oli hameessa niin lyhyt, että onneksi se päällä ei tarvinnut kuin istua autossa, istua penkillä ja siirtyä muutama metri seuraavalle penkille istumaan. Farkkupaidat ovat olleet muutaman vuoden vailla käyttöä, mutta silti se on vaate, joka on mun ikisuosikkini. Samoin kuin flanellinen ruutupaita ja nahkarotsi. Farkkupaita on monikäyttöinen, sopii hameen ja housujen pariksi kunhan valitsee mallin alaosan mukaan. Tällä hetkellä haluaisin löytää pidemmän puseron, joka sopi

Taisin olla 14-vuotias, kun kavensin farkkuni niin kapeiksi, että juuri ja juuri mahtuivat jalkaani. Silloin dinosaurusten aikanahan ei elastaania ollut kuin uimapuvuissa, joten tiukat farkut olivat tiukat. Lahkeensuut hapsutin ja ompelin housut täyteen paikkoja, jotka myös olivat reunoista hapsutettuja. Farkut olivat mulla vuosia, aina kun jostain ratkesi, lisää paikkaa paikan päälle. Ne olivat ihan hirmu makeet ja jos saisin enemmän itsestäni irti, voisin tuunata samanlaiset. Silloin valmiiksi paikattuja housuja ei saanut kaupasta, nyt ei tarvitse kuin maksukorttia vilauttaa niin saat jonkun toisen valmiiksi repimät tai paikkaamat housut. Mutta niissä ei ole sitä samaa fiilistä, mikä itse tehdyissä on. Yksilöllisyys puuttuu ja ne ovat liukuhihnatuotannon näköisiä. Silti minäkin niihin retkahdin. Pääsin helpommalla. Mesh-vetoketjupusero jostain alesta 1 € Farkut Lindex Keinonahkarotsi Lindex, poikien osasto Kengät Saksasta (nähty blogissa myös punaisina ja turk

Päivä, jolloin peiliin katsoessa kaikki on ok, mutta kuitenkin on epämukava olo. Puseron kaulus tuntuu kaikesta asettelusta huolimatta repsahtavan ihan väärään kohtaan ja kengät, joiden malli on tosi kiva, eivät suostu kävellessä yhteistyöhön. En tiedä mikä kengistä tekee niin kummalliset, samankorkuisia mulla on muitakin ja niillä voi vaikka juosta. Näillä voi kävellä ainoastaan puolitetulla nopeudella ja silti ne tuntuvat olevan askeleen jäljessä. Nuttu oli siis hieman nurin ja kumoan samalla väittämän, että onni olisi silloin oikein. Olin menossa naapurikuntaan viemään esikoista röntgeniin ja kappas, röntgenin tilalla olikin vain suuri rakennustyömaa. Yritin tiedustella kolmelta eri rakennusmiesryhmältä uutta osoitetta, mutta yhteistä kieltä meille ei löytynyt....(ja tähän voisin kirjoittaa jotain työvoimapoliittista asiaa, mutta jätän sanomatta...). Onneksi pikkupaikkakunnalla ei tarvitse kauan hakea niin löytää etsimänsä. Auto parkkiin alueelle, jossa ei ollut merkintää

Lauantaina suuntasimme Lahteen Classic Motor Showhun heti aamuvarhaisella. Ajattelimme näin välttävämme viimevuotisen virhearvion, jolloin saavuimme paikalle samaiseen näyttelyyn pari tuntia myöhemmin todetaksemme lipunmyyntijonojen olevan useamman kymmenen metrin pituiset. Silloin jätimme jonottamisen väliin ja tyydyimme vain katselemaan näyttelyvieraiden ajopelejä, yhden näyttelyn verran niitäkin. Tänä vuonna myös kaikki muut olivat ilmeisesti laittaneet kellon herättämään kukonlaulun aikaan ja jonot olivat lähes edellisvuoden kaltaiset heti näyttelyn auettua. Kaksi jonoa kiemurteli ulkona olevan teltan luo jossa luki "pääsyliput". Messukeskuksen pääovien yläpuolella oli kyltti "kutsuvieraat", joten kukapa olisi arvannut, että myös niistä jonottomista, vieressä olevista suljetuista ovista olisi päässyt lippukassoille ennen kuin järjestysmiehet asiasta ilmoittivat... Vanhojen klassikkoautojen, traktoreiden ja mopojen lisäksi näyttelystä löy