PauMau

Alkukesän odotetuin festari, Sonisphere, järjestetiin helatorstain aattona. Vai voiko puhua alkukesästä, jos festarivaatetuksena on kaksi takkia, villapaita, pari muuta puseroa, paksut prätkänahkahousut, pitkät kalsarit ja hanskat!? Seitsemän tuntia Hietsun hietikolla sateessa ja tuulessa sai olon fyysisesti melko rapsakaksi, mutta henkisesti olo oli kuin lottovoittajalla. Menimme paikalle vasta hieman ennen Danzigin aloitusta. Musiikkia toisella korvalla kuunnellen tutustuimme kojujen tarjontaan, katselimme Ross Halfinin valokuvanäyttelyn ja nautimme lautaselliset ravitsevaa festarisapuskaa. Aina muistetaan kertoa mikä on huonosti, mutta annetaanpa kehuja vaihteeksi. Hietsu on alueena mainio tapahtumien järjestämiseen, varsinkin, kun se oli aidattu tarpeeksi isoksi. Ei ihmismassojen törmäilyä (paitsi esiintymislavan läheisyydessä, luonnollisesti), ruokaa sai jonottamatta ja käsittääkseni bajamajoihinkaan ei ollut suurta ruuhkaa. Verrattuna parin vuoden takaiseen Kalasataman Sonis

Lauantaina suuntasimme Lahteen Classic Motor Showhun heti aamuvarhaisella. Ajattelimme näin välttävämme viimevuotisen virhearvion, jolloin saavuimme paikalle samaiseen näyttelyyn pari tuntia myöhemmin todetaksemme lipunmyyntijonojen olevan useamman kymmenen metrin pituiset. Silloin jätimme jonottamisen väliin ja tyydyimme vain katselemaan näyttelyvieraiden ajopelejä, yhden näyttelyn verran niitäkin. Tänä vuonna myös kaikki muut olivat ilmeisesti laittaneet kellon herättämään kukonlaulun aikaan ja jonot olivat lähes edellisvuoden kaltaiset heti näyttelyn auettua. Kaksi jonoa kiemurteli ulkona olevan teltan luo jossa luki "pääsyliput". Messukeskuksen pääovien yläpuolella oli kyltti "kutsuvieraat", joten kukapa olisi arvannut, että myös niistä jonottomista, vieressä olevista suljetuista ovista olisi päässyt lippukassoille ennen kuin järjestysmiehet asiasta ilmoittivat... Vanhojen klassikkoautojen, traktoreiden ja mopojen lisäksi näyttelystä löy