PauMau

Pari päivää sitten vilauttelin kuvaa , jonka kaikki varmaan osasivat sijoittaa läntiseen naapurimaahamme. Käväisimme pojan kanssa Göteborgissa parin päivän reissulla, lapselle työmatka, minä toimin seuraneitinä ja kuvaustauoilla viihdyttäjänä. Göteborgiin meillä ei valitettavasti ollut kovinkaan paljon aikaa tutustua. Ensimmäisenä iltana ehdimme pari tuntia paikkoja katselemaan ja kävimme syömässä malesialaisessa ravintolassa. Toisena iltana elokuvan kuvaukset kestivät niin myöhään, että hotellille saavuttuamme nappasimme vaan alakerran ravintolasta burgerit ja painuimme nukkumaan. Pitkä päivä ja seuraavan aamun aikainen herätys paluulennolle vaativat kunnon yöunet. Tykkäsin kyllä kovasti Göteborgista, iso kaupunki, muttei kuitenkaan liian iso ja jotenkin varsin helposti lähestyttävä. Lapseni näyttelijäkollega vertasi sitä Tampereeseen. Mutta kyllä se mun mielestä Tampereen pesee mennen tullen ;) Itse ihastuin erityisesti Göteborgin ympäristöön ja rannikkoseutuun, jossa v

Reissusta palauduttu, poikanen kävi näyttelemässä ja minä seurasin mukana avustavana henkilökuntana. Mutta mikä maa, mikä valuutta? Tai kyllähän vastauksen tietävät kaikki kuvia katsottuaan, mutta kuka keksii kuvien vinkkien perusteella mikä kaupunki. Siellä on vielä (ihanan) lämmin ja aurinko paistaa. Tai ainakin vielä aamulla lähtiessämme oli. Juttua matkasta tulee, kunhan saan kuvat järjestykseen ja aivot palautettua normielämä-tilaan.

Eilen sunnuntaina käväisimme Tukholmassa näyttelijänalku -keskipojan kanssa. Todellakin käväisimme, sillä lento lähti aamupäivällä ja takaisin Suomessa olimme ennen iltayhdeksää. Tukholmaan emme ehtineet tutustua kuin salaatti- ja antipastoannosten verran, sillä taksi vei meidät suoraan kentältä pojan elokuvaroolia varten tehtävään maski- ja vaatesovitukseen. Jännitystä, liikuntaa ja glmööritunnelmaa riitti, juuri tässä järjestyksessä: Poika pääsi ensimmäistä kertaa lentämään -jännää, kävelimme "oon mä tällä kentällä ennenkin ollut" -oppaamme johdolla totaalisen harhaan matkatavarahallin päähän ja takaisin löytääksemme uloskäynnin -liikuntaa ja exitin ulkopuolella odotti tummaihoinen taksikuski, jolla seurueemme nimet kyltissä -melkein kuin suuren maailman julkkikset ;) Kävimme syömässä mennen tullen eli ennen maskia ja vielä sen jälkeen. Aamupäivällä suuri osa ruokapaikoista oli kiinni ja valitsimme ensimmäisen, suht inhimillisen näköisen eteen tulleen auki olevan

Aiemmin kesällä kirjoitin hyvän yön vitamiineista ja nyt voisin siirtyä esittelemään vitamiinihyllyni seuraavat purkit, hiusten, ihon ja kynsien hyvinvointiin napsimani pillerit. Näiden vitamiinien toimivuuden näkee parhaiten lähinnä silloin, jos niistä on puute, mutta esimerkiksi biotiinin on todettu vahvistavan kynsiä vaikkei siitä varsinaista puutetta olisikaan. Olen itse tehnyt niin, että olen syönyt kuuriluontoisesti vitamiinia ja katsonut auttaako ongelmaan, lopettanut hetkeksi ja jos oireet ovat palanneet tauon aikana, jatkanut syöntiä. Ensimmäisenä rivistä ruodittavaksi pääsee biotiini. Aloitin biotiinin syönnin ajoittain runsaankin hiusten lähdön hillitsemiseksi ja tähän ongelmaan se on auttanut todella paljon. Enää ei tarvitse suihkun jälkeen siivota lattialta isoa nippua irtonaisia karvoja. Lisäksi biotiini on vahvistanut kynsiäni. Usein biotiinin uskotaan nopeuttavan hiustenkasvua, mutta itse en tällaista ole huomannut. Sen sijaan hiukset tuntuvat runsaammilta, koska

Perjantai-iltana kävimme leikkimässä uudella lelulla, kypärään kiinnitettävällä videokameralla. Teimme ajolenkin isommalla porukalla ja sen jälkeen istahdimme poikain tallille arvioimaan kuinka hienoille näytimmekään siinä letkassa ajaessamme sekä miettimään kuka teki ja minkälaisen ajovirheen. Nyt JONKUN pitäisi opetella editoimaan videot ja liitämään niihin musiikkia.  Lauantaina suuntasimme Somerolle tapaamaan muita motoristihenkisiä ihmisiä. Jälleen kerran, tärkeintä ei ollut päämäärä vaan matka -perillä olimme vajaa puolituntia, mutta reissuun saimme kulumaan koko päivän ja kilometrejä mittariin 300. Illalla huomasin, että kamera oli unohtunut sivulaukkuun koko päiväksi. Sunnuntaiksi täytyi keksiä trippi lähiseudulle, sillä iltapäivällä oli aika palata todellisuuteen ja hakea lastenhuoneissa asuva porukka kotiin. Lähdimme katsastamaan Orimattilassa sijaitsevan Megamyynti Areenan. Mainostavat sitä Suomen suurimmaksi outlet -myymäläksi ja kyllähän se melkoinen jättihalli on.

Korpilahden satamassa kahvitellessamme huomasimme punatiilisen, kauniin rakennuksen, jonka seinässä lukee Höyrygalleria. Mielenkiintoisen rakennuksen sisältö täytyi tietysti käydä tarkistamassa. Vanhaan höyrysahaan on rakennettu kaksi näyttelytilaa sekä Emalipuu -kauppa, jossa on myynnissä käsityöläisten tuotteita. Kuvat Salaperäisen puutarhan satoa -nimisestä huovutettujen vaatteiden ja taideteosten näyttelystä. Näiden tekemiseen on mennyt tunti jos toinenkin, ei mun kärsimättömällä hetikaikkivalmiiksi-luonteellani tällaisia saisi aikaan. Älkää heittäkö vanhoja lusikoita nurkkaan

Luulitteko ettei me Vesan Kyläkauppaan eksytä, kun kerran niillä nurkilla pyörittiin!? Väärin, toki ihan varta vasten sitä kautta ajoimme, kun moporeissun kakkospäivän aamulla pyörämme Jyväskylän suuntaan käänsimme. Olemme viimeksi käyneet Keskisen kaupassa aikana ennen paikasta kertovia televisio-ohjelmia tai ympärille rakennettua kauppakeskittymää noin viisitoista vuotta sitten. Silloin kaupan ainoa erikoisuus taisi olla vanhan rakennuksen julkisivu, josta kaupan sisään mennään. Paljon on tapahtunut kuluneina vuosina, mutta en vaan ymmärrä hypetystä kaupan ympärillä. Kuinka ihmeessä ihmiset lähtevät pitkänkin matkan päästä busseilla sinne, kun samat tavarat löytyvät lähiprismoista ja tarjoustaloista suunnilleen samaan hintaankin vielä. Ruokapuolesta en tosin sano mitään, koska siellä emme käyneet. Jotain pientä mukaan tarttui, mutta miehen ehdottamia ostoskärryjä emme niiden kantamiseen tarvinneet. Päivän ajomatka jäisi melko lyhyeksi, sillä Kuortaneelta Tuurin kautta Jy

Kahdeksansataa kilometriä irtiottoa arjesta vei meidät moottoripyörien selässä kolmessa päivässä kotoa Kuortaneen kautta Jyväskylään ja sieltä takaisin kotiin. Sää oli huomattavasti miellyttävämpi kuin vuosi sitten Tampereella samoihin aikoihin käydessämme. Silloin ajovarustus muistutti ulkoisesti lähinnä michelin-ukkoa, nyt riitti farkut ja chapsit. Chapsit ovat ne nahkalahkeet, jotka jättävät beban näkyviin jos alle ei pue mitään. Mutta minä puin. Ajoreitti 800 km  Matka Kuortaneelle sujui varsin leppoisasti mukavan ilman ja hyväkuntoisten teiden ansiosta. Erityisesti kiittelen Pälkäneen jälkeen alkaneen tieosuuden kuntoa. Suunnan tarkastus jossain Tampereen jälkeen Alun perin tarkoituksenamme oli yöpyä Keskisen Vesan kyläkaupan yläkerrassa, mutta Vesapa oli myynyt huoneensa loppuun. Ei taida olla pulaa matkailijoista, jos ei-oota myydään elokuun lopussa keskellä viikkoa. Meillä ei tietenkään ollut plan-b:tä, koska ei ollut edes suunitelma-aata. Nappasimme mukaamme