PauMau

Nämä toistakymmentä vuotta vanhat Seppälän farkut olen laittanut varmasti kymmeniä kertoja poislaitettavien kasaan ja yhtä monta kertaa olen ne sieltä takaisin kaappiin noukkinut. Joku niissä viehättää, rentous, väri ja istuva vyötärö kai. Kuten ehkä arvaattekin, asukuva on kuukauden takainen. Vieläkö muistatte, silloin tarvitsi oikeasti takkia, ei vain ulkonäöllisistä syistä. Viime viikkojen farkkushortsit-toppi-paljaat varpaat -pukeutuminen jääköön blogin ulkopuolelle. Farkut - ikivanhat Seppälä Kukkapusero -kirppis Keinonahkarotsi - Seppälä Brodyyrikiilakorkkarit - Anttila (?)

Viikonloppuna vietimme reilu kaksi vuorokautta moottoripyörillä läntisessä Suomessa. Kilometrejä kertyi pitkälti toista tuhatta, ajoimme pitkiä siivuja, pysähdyimme tankille ja kahvimukilliselle. Otin matkalla tosi vähän kuvia, usein jätin kameran taskuun ihan tarkoituksella. Mietinkin onko kuvien ottaminen oikeasti niin tärkeää, pystyisinkö muistamaan tärkeät hetket muutenkin? Kun moottoritiellä t-paidassa kolmenkymmenen asteen lämmössä ajaessa hiki virtaa selkää pitkin, kuuma tuuli puhaltaa ja moottori hohkaa tulikuumana jalkoja vasten. Välittyisikö sama tunne valokuvasta? Kun metsän keskellä ajaessa ilma viilenee hetkessä, metsän tuoksuun sekoittuu suolainen, kalaisa tuoksu ja tietää meren lähestyvän. Tuntisinko sen valokuvasta? Kun edessä ja takana on tyhjää, suoraa maantietä. Vaikka liikun vauhdilla eteenpäin, en ole menossa mihinkään enkä tulossa mistään. Päässä ei ole yhtään ajatusta, on vain täydellinen läsnäolo hetkessä. Ainoat äänet ovat tuulen humina kypärässä ja

Ohut ja väljä mekko on hellepukeutumista helpoimmillaan. Jos haluaa esiintyä hieman pukeutuneempana ja ilma sallii, voi päälle vetäistä vaikka paidan. Kevyet korkkarisandaalit ja kesämekko ovat tietysti naisellisen pukeutumisen klassikkojuttu, mutta itse halusin asuun hieman jotain särmää. Farkkupaita ja farkkumaiharit yhdistettynä leveähelmaiseen mekkoon tekevät asusta rennon ja epämuodollisen. Vaikka punainen ei lempiväreihini vaatteissa kuulukaan, en voi vastustaa vaatetta, jossa on yksivärisellä pohjalla pilkkuja, palloja tai sydämiä. Ja sini-puna-valkoinen on aika toimiva yhdistelmä. Sääretkin sopivat väriskaalaan, koska kuvat on otettu aikana ennen helteitä. Ei sillä, että säärien väri olisi helteiden myötä paljonkaan muuttunut. Ehkä vähän kuitenkin, parhaani olen yrittänyt ulkoilemalla ahkerasti. Farkkupaita - kirppis (Only) Mekko - kirppis, helma lyhennytty alkuperäisestä polven alle ulottuvasta Farkkumaiharit -Saksasta

Myönnän, kengät ovat heikkouteni. En osta niitä tarpeeseen vaan ihan sen takia, että ne miellyttävät silmääni ja uskon niille olevan käyttöä. Puolustelen kuitenkin itseäni sillä, että en maksa kengistäni suuria summia ja oikeasti käytän joka ikistä paria, jonka olen ostanut. Ja jos jostain syystä kaapissa lojuva malli ei enää miellytä tai se osoittautuukin käytössä epäsopivaksi, laitan kengät heti kiertoon kirppiksen kautta. Tällä viikolla kenkäfriikin itsehillintää jälleen koeteltiin, kun Spirit Store järjesti varastomyynnin. Hei, jos sähköpostitarjouksessa lukee "paljon kenkiä alkaen 5 €", ei kai tuollaista voi ohittaakaan. 27 asteen helle ei varsinaisesti ollut paras kenkäshoppailusää lämpöisessä varastohallissa, mutta kyllä me mun tyttöjeni kanssa saatiin siellä kulutettua toista tuntia aikaa. Tytöillä on selvästi äitinsä geenit, vaikka nuorempi vielä joutuu kasvattamaan jalkaansa, jotta hänelle sopivia kenkiä löytyisi aikuispuolelta. Kerrankin alkaen 5 € tarkoit

Osalla taitaa jo lomat [valitettavasti] olla jo ohi, mutta eiköhän muutama majoitusvinkki vastaisuudenkin varalle ole paikallaan. Jos kyse on yhden tai kahden yön välietappipaikasta, mulla ei majoituksen suhteen ole kovinkaan suuria vaatimuksia. Oma wc ja suihku, puhdas huone, siinäpä ne tärkeimmät. Vertaan usein majoituspaikkaa siihen parin kesän takaiseen pohjanoteeraukseen, jolloin ajattelimme moporeissulla viettää ihanan vuorokauden Kalajoen hiekkasärkillä lämpimässä vedessä polskien ja sitten vetäytyen hotellin vilpoisiin lakanoihin kuin etelässä olisimme. Niin, toki 30 asteen helteet päättyivät, kun Kalajoelle pääsimme ja seuraavan vuorokauden satoi lähes kaatamalla. Ainoa vapaa majoitus oli hökkelimäinen leirintäaluemökki (100 €/yö) kosteine ja pahanhajuisine patjoineen. Naapurit huusivat aamuneljään asti, toivottavasti heräsivät, kun me mopot starttasimme klo 7 ja häivyimme hyvin kauas...Tämän surkeammaksi ei majoitus voi mennä. Parin viikon takaisella Itä-Keski-Suomi-Savo

Helteiseen päivään sopii hyvin nämä sateisen harmaat asukuvat. Olkoon ne viilennyksenä niille, jotka lämmöstä eivät syystä tai toisesta pidä. Ja muistutus meille aurinkoa ja kuumaa ilmaa rakastaville, että nyt nautitaan ulkoilusta, sisällä ehtii möllöttää syksymmällä. Ei ehkä kuvien kautta välity, mutta seison vihmovassa sateessa ja tärkein, eli kamera, on suojassa auton ylösnostetun takaoven alla. Takki pääsi kuviin, mutta ihan niin kylmä ei kuitenkaan ollut, että olisin sitä myöhemmin tarvinnut. Ihmeen kaupalla onnistuin pitämään valkoiset housut valkoisina vaikka kuralla vuoratulla autolla olinkin liikkeellä. Housut ovat lyocelia ja käytössä venähtävät jonkun verran. Laitoin ne jo kirppiskasaan, mutta taidan hakea pois, koska eihän nuo kuvissa näyttänytkään niin pahoille. Jotenkin vaan oli hieman sellainen pyjamanhousut-fiilis. Ehkä siksi, että mulla on usein kotihousuina velttoja (ja niin mukavia) kangashousuja ja nämä muistuttavat liikaa niitä. Kengät ansaitsivat

Mulla on asukuvat jäänyt vähän paitsioon, mutta ei hätää, kyllä niitä on varmasti taas tulossa ihan kyllästymiseen saakka kunhan kesän riennot ovat ohi ja arki palautuu tupaan. Farkkuhameen tuunasin mahdollisimman yksinkertaisesti leikkaamalla ikivanhojen Leviksien lahkeet sopivan mittaisiksi, ratkomalla farkkujen sisäsaumat auki ja ompelemalla lahkeiden väliin etu- ja takapuolelle kolmion muotoisen kappaleen, jotta helmaan tulee tarpeeksi leveyttä. Helmaa en huolitellut mitenkään, farkku hapsuuntuu kivasti ajan myötä, mutta ei kuitenkaan purkaannu niin, että helma lyhenisi liikaa. Kannattaa kuitenkin jättää noin sentti ylimääräistä hapsuuntumisvaraa. Jalassa mun ainoat keltaiset kengät, kiiltäväpintaiset bootsit. Keltainen väri kengissä ei ehkä ole kaikkein helpoin, mutta erityisesti farkkuun, tai yleensäkin siniseen, ja mustaan yhdistettynä toimii hienosti katseen vangitsijana. Farkkuhame - n. 20 vuotta vanhoista Leviksistä tuunattu Farkkutakki - Link, wanha sek

Viidessä päivässä ehtii... ...juoda litratolkulla kahvia, pienten taukopaikkojen vastakeitettyä ja apsiketjujen seisonutta automaattilitkua ...käydä iltakävelyllä Sulkavan hiljaisella kylänraitilla. ...käydä seuraavanlainen keskustelu matkakumppanin kanssa:  "Näitsä sen Tsasounan? Siinä sit pysähdytään takaisin mennessä" "Ai niinku minkä?" "No sellasen karjalaisen rukoushuoneen, vähän niinku kirkko" "Siis mikä se oli tasuna? Tsauna?" "Tsasouna. Kirjotetaan tsa-sou-na. Tai no kun vaan ajat eteenpäin ja pysähdy sille isolle hirsitalolle, on vasemmalla. Kyltissä lukee open." ...katsella Kolia riippuhissistä ja mäen päältä. Ja ottaa pakolliset turistikuvat. En löytänyt vastausta sille onko Koli vuori (ei löydy kuulema Suomesta), iso mäki, rinne vai mikä? Oli mikä tahansa, aika hemmetin jyrkkä paikkapaikoin ajaa mopolla mäkeä ylös! ...ihmetellä yleisilmeeltään erittäin siistiä Kontio

Valkoinen paitapusero ja farkut ovat klassinen yhdistelmä, joka sopii moneen tilanteeseen. Puseron voi pukea alle, päälle tai vaikka solmia vyötärölle. Kokeilin miltä paitis näyttää korkevyötäröisten bootcut-farkkujen kanssa puettuna kahdella eri tavalla. Mielestäni alle puettuna vartalon mittasuhteet muuttuvat hieman oudoiksi, joten mun paidan helmani saa roikkua ihan vapaana. Kumpi parempi? Yksinkertaisen asun seuraksi sopii näyttävämmät korut. Taitaa sekä korvikset että sormus olla Seppälä/Lindex -ostoksia. Mulla usein sormukset joko pyörivät sormissa tai sitten niitä saa kiskoa pihtien kanssa pois, mutta tämä sormus ainakin mukautuu hyvin ja on mukava käyttää sen joustavan rinkulaosan ansiosta. Farkut Vero Moda Paitis kirppis