PauMau

Viikonloppuna vietimme reilu kaksi vuorokautta moottoripyörillä läntisessä Suomessa. Kilometrejä kertyi pitkälti toista tuhatta, ajoimme pitkiä siivuja, pysähdyimme tankille ja kahvimukilliselle. Otin matkalla tosi vähän kuvia, usein jätin kameran taskuun ihan tarkoituksella. Mietinkin onko kuvien ottaminen oikeasti niin tärkeää, pystyisinkö muistamaan tärkeät hetket muutenkin? Kun moottoritiellä t-paidassa kolmenkymmenen asteen lämmössä ajaessa hiki virtaa selkää pitkin, kuuma tuuli puhaltaa ja moottori hohkaa tulikuumana jalkoja vasten. Välittyisikö sama tunne valokuvasta? Kun metsän keskellä ajaessa ilma viilenee hetkessä, metsän tuoksuun sekoittuu suolainen, kalaisa tuoksu ja tietää meren lähestyvän. Tuntisinko sen valokuvasta? Kun edessä ja takana on tyhjää, suoraa maantietä. Vaikka liikun vauhdilla eteenpäin, en ole menossa mihinkään enkä tulossa mistään. Päässä ei ole yhtään ajatusta, on vain täydellinen läsnäolo hetkessä. Ainoat äänet ovat tuulen humina kypärässä ja

Osalla taitaa jo lomat [valitettavasti] olla jo ohi, mutta eiköhän muutama majoitusvinkki vastaisuudenkin varalle ole paikallaan. Jos kyse on yhden tai kahden yön välietappipaikasta, mulla ei majoituksen suhteen ole kovinkaan suuria vaatimuksia. Oma wc ja suihku, puhdas huone, siinäpä ne tärkeimmät. Vertaan usein majoituspaikkaa siihen parin kesän takaiseen pohjanoteeraukseen, jolloin ajattelimme moporeissulla viettää ihanan vuorokauden Kalajoen hiekkasärkillä lämpimässä vedessä polskien ja sitten vetäytyen hotellin vilpoisiin lakanoihin kuin etelässä olisimme. Niin, toki 30 asteen helteet päättyivät, kun Kalajoelle pääsimme ja seuraavan vuorokauden satoi lähes kaatamalla. Ainoa vapaa majoitus oli hökkelimäinen leirintäaluemökki (100 €/yö) kosteine ja pahanhajuisine patjoineen. Naapurit huusivat aamuneljään asti, toivottavasti heräsivät, kun me mopot starttasimme klo 7 ja häivyimme hyvin kauas...Tämän surkeammaksi ei majoitus voi mennä. Parin viikon takaisella Itä-Keski-Suomi-Savo

Viidessä päivässä ehtii... ...juoda litratolkulla kahvia, pienten taukopaikkojen vastakeitettyä ja apsiketjujen seisonutta automaattilitkua ...käydä iltakävelyllä Sulkavan hiljaisella kylänraitilla. ...käydä seuraavanlainen keskustelu matkakumppanin kanssa:  "Näitsä sen Tsasounan? Siinä sit pysähdytään takaisin mennessä" "Ai niinku minkä?" "No sellasen karjalaisen rukoushuoneen, vähän niinku kirkko" "Siis mikä se oli tasuna? Tsauna?" "Tsasouna. Kirjotetaan tsa-sou-na. Tai no kun vaan ajat eteenpäin ja pysähdy sille isolle hirsitalolle, on vasemmalla. Kyltissä lukee open." ...katsella Kolia riippuhissistä ja mäen päältä. Ja ottaa pakolliset turistikuvat. En löytänyt vastausta sille onko Koli vuori (ei löydy kuulema Suomesta), iso mäki, rinne vai mikä? Oli mikä tahansa, aika hemmetin jyrkkä paikkapaikoin ajaa mopolla mäkeä ylös! ...ihmetellä yleisilmeeltään erittäin siistiä Kontio