Tarvitsenko valokuvia muistaakseni?
Viikonloppuna vietimme reilu kaksi vuorokautta moottoripyörillä läntisessä Suomessa. Kilometrejä kertyi pitkälti toista tuhatta, ajoimme pitkiä siivuja, pysähdyimme tankille ja kahvimukilliselle. Otin matkalla tosi vähän kuvia, usein jätin kameran taskuun ihan tarkoituksella. Mietinkin onko kuvien ottaminen oikeasti niin tärkeää, pystyisinkö muistamaan tärkeät hetket muutenkin? Kun moottoritiellä t-paidassa kolmenkymmenen asteen lämmössä ajaessa hiki virtaa selkää pitkin, kuuma tuuli puhaltaa ja moottori hohkaa tulikuumana jalkoja vasten. Välittyisikö sama tunne valokuvasta? Kun metsän keskellä ajaessa ilma viilenee hetkessä, metsän tuoksuun sekoittuu suolainen, kalaisa tuoksu ja tietää meren lähestyvän. Tuntisinko sen valokuvasta? Kun edessä ja takana on tyhjää, suoraa maantietä. Vaikka liikun vauhdilla eteenpäin, en ole menossa mihinkään enkä tulossa mistään. Päässä ei ole yhtään ajatusta, on vain täydellinen läsnäolo hetkessä. Ainoat äänet ovat tuulen humina kypärässä ja