Lomalainen mökkeilee, huvittelee ja aiheuttaa hämmennystä kylpylässä

Tässäpä pieni (edit. oho, tulipa kuitenkin pitkä...) pläjäys lomakuulumisia. Mökki-ihmistä minusta ei saa, mutta kun mökki muistuttaa pientä huvilaa ja sen eteen lisätään oma pieni hiekkaranta ilman lähinaapureita, viihdyn minäkin siellä päivän jos toisenkin. Loma alkoi siis keski-suomalaisessa maisemassa, jossa sielu lepää ja rauhoittuu.

Lasten kanssa reissatessa pitää rauhoittumisen väliin järjestää jotain äksöniä ja parin vuoden tauon jälkeen sellaista löytyi lakeuksien keskeltä, Powerparkin huvipuistosta. Ja kyllä lasten äitikin tuolla viihtyy, laitteita löytyy minunkin makuuni. Sellaisia, jotka liikkuvat eteenpäin pyörien ja kieppuen hurjaa vauhtia. Tytär houkutteli mukaan uuteen Junker -laiteeseen ja vaikka jonotus kesti, se oli jokaisen jonotusminuutin arvoista, aivan huippuvehje!

Olisin halunnut muutaman kuvan Alahärmän maisemista yläilmoista, mutta valpas laitepoika nappasi bloggarin pienen taskukameran hoiviinsa. olisi kuulema pitänyt olla Go Pro -kamera saadakseen olla mukana laitteessa. Mur. Ei siis korkeanpaikan kuvaa, mutta vapaapudotuslaite oli entisensä ja just niin kamala ettei pudotushetkellä pysty lamaannukselta edes kiljumaan.

Koiraihmisille muuten vinkki: Kaikkihan tietävät ettei koiraa jätetä kuumaan autoon, mutta useinhan sessu on kuitenkin lomalle mukaan otettava. Mä en henk.koht. raaski koiria hoitolaan päiviksi kuin äärimmäisen pakon edessä. Powerparkissa koiraongelma ratkeaa helposti, sillä puolentoista kilometrin päässä on hevostallit, joihin koiran voi jättää päivähoitoon huvipuistokäynnin ajaksi. Ei tuo toki mikään aktiviteettihoitopaikka ole, mutta parempi muutama tunti tallissa tilavassa heppapilttuussa kuin lämpöhalvauksen saaneena kuumassa autossa. Tuolta löytyy myös ulkotarhoja, mutta ne olivat käyntihetkellämme kaikki varattuja. Pilttuussa ei tihulaiskoirakaan saa aikaiseksi suurempia tuhoja eikä laitojen yli hypitä tai vahvoista seinistä läpi mennä. Miksi tämä on tärkeää meidän kohdallamme, selviää kohta...

Powerparkin läheltä löytyi sopivasti majoitus Härmän kylpylässä. Oikein kiva paikka ja plussaa lapsiperhenäkökulmasta siitä, että illalla tarjoillaan pizzapuffee kello 22 saakka. Masut täynnä pizzaa ja hampurilaisia oli hyvä kellahtaa nukkumaan puhtaisiin valkoisiin lakanoihin herätäkseen seuraavana aamuna runsaalle aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen yksi lapsista jäi huoneeseen suihkuun ja uskaltauduin jättämään koirat hänen hoiviinsa. Yleensä en mielelläni jätä vilkasta koirakaksikkoa vieraaseen paikkaan keskenään vaan ilmojen salliessa vien ne autoon odottamaan. No joo, kaikki hyvin tähän mennessä.

Takaisin tullessa respan kautta meni hetki sisäistää, että minun lapseni seisoo siellä kylpytakissa paljain jaloin selittämässä jotain henkilökunnalle. Meidän puudelit olivat järjestäneet poissa ollessamme pikku härdellin: Rouva eläkeläiskoira oli päättänyt, että nyt, hemmetti soikoon, mehän lähdetään katsomaan minne muu porukka hävisi ja oli hypännyt ovenkahvaan saaden huoneen oven auki. Lapsiraukka oli sitten suihkusta rynnännyt hännät suorina pitkin käytäviä ja ravintoloita juoksentelevien hurttien perään. Lopuksi mustat paholaiset olivat painuneet ulko-ovista pihamaalle, josta kaksi vartijaa oli ne kiinni saaneet ja palauttaneet karkulaiset lukkojen taakse. En tiennyt itkeäkö vai nauraako. Jälkeenpäin kyllä pikkuisen naurattikin. Härmän kylpylän henkilökunta ansaitsee kyllä täyden kympin asian hoitamisesta! Jatkossa takuulla muistan sen takalukkosysteemin ovissa.

Kun kerran Pohjanmaalla oltiin, pitihän se lapsille näyttää Suomen tunnetuin Kyläkauppakin. Kylläpä taas porukkaa Keskisellä riitti, lapsille ilmainen tivoli on varma vetonaula. Meidän pienimmät jatkoivat edellispäivän huvipuistoilua ja me isommat kera karkurikoirien tutkimme pihaputiikkien tarjontaa.

Vielä pieni lepohetki iltauinteineen Kynsijärven hiljaisuudessa ennen arkeen paluuta. Minä en kyllä uinut. Vaikka vapaatipahdan korkeuksista tai roikun pää alaspäin tuhatta ja sataa kulkevien vuoristojunien kyydissä, jääkylmä järvivesi? Ei kiitos!

Sellaista lomaelämää, vauhtia ja pikkuisen vaarallisia tilanteitakin, seuraavaa odotellessa. Tämän postauksen jälkeen mulle varmaan suorastaan satelee tervetuloa koirien kanssa meidän hotelliin tutustumaan -kutsuja...