PauMau

Olisikohan nyt kaikki kesän pakolliset ohi, kun esikoinen on saatu ripitettyä, vieraat kestittyä ja koirakin luonnetestattua!? Heti, kun rippijuhlien viimeinen kahvikuppi oli saatu tiskattua, sullouduimme autoon koko perhe eli seitsemän henkilöä ja kaksi koiraa. Yhdelle penkille istuttettiin myös mieheni anoppi, eikös tällainen hahmo ole aina elokuvissakin se pakollinen matkaan otettava ;) Ja huom, tämä ei ollut minun ideani! Pari päivää upeassa järvenrantamaisemassa keskellä Suomea sujahti nopeasti. Viileä ilma ja jatkuva sade ei tunnelmaa pilannut (eikä edes äiti-mummo-anoppi) vaikka tietysti aurinkoisella ilmalla olisi ollut vielä mukavampaa. Matkustusvaatteenani toimi rippujuhla-asu, tosin kuvissa jo hieman reissussa rähjääntyneen olemukseni yllä. Olen päättänyt pukeutua mahdollisimman vuodenajan mukaisesti. Kesä on kesä vaikka mittari näyttäisi mitä. Tietysti aina voi hieman soveltaa. Pitkän maksimekon alle saa helposti piilotettua pitkät trikoot. Jalkaan sandaalit ja olo...

Mahdanko olla ainoa, jonka alkukesän raparperi-innostus hyytyy muutaman piirakan jälkeen ja raparperipenkkiparka rehottaa vääränään noutajaa odottavista varsista!? En ole hilloajatyyppi ja pakastimeenkin riittää muutama purkki talven kiisseleitä varten. Nelliina oli tehnyt lainareseptistä mukaellun raparperimehun ja mulle tuli niin hurja kylmän raparperimehun jano, että pakko oli lähteä varsia hakemaan. Resepti on yksinkertainen, jopa minä hommaan viitsin ryhtyä. Mutta oman tuunauksen minäkin siihen tein. Jossain vaiheessa, kiitos blogimaailman, olin aivan varma etten tule toimeen ilman makusiirappeja ja tilasin niitä muutaman pullon Mokkamestareilta .  Olin ajatellut siirappia teen maustamiseen, mutta perinteinen hunaja oli kuitenkin enemmän mun juttuni. Pari pulloa meni lapsilla jätskin koristeluun, mutta mansikkasiirappi oli unohtunut kaappiin pölyttymään. Raparperimehun makeuttajaksi se sopi mainiosti. Mehun ohje löytyy täältä , mutta sokerin sijaan omassa sovellukses...

Tämän postauksen julkaisuhetkellä sunnuntaiaamuna meillä on jo täystohina meneillään rippilapsen juhlahetkeen valmistautumista varten. Kulunut viikkokin on kulunut melko pitkälti juhlaan liittyvien asioiden ympärillä, joten ainoastaan pikainen asupostaus muutaman höpötysrivin kanssa. Asun juju on kevyt kukkamekko yhdistettynä mokkanahkaisiin saappaisiin. Näiden saappaiden käyttöaika rajoittuu oikeastaan kuivaan kesäsäähän. Niissä ei ole vuoria ja vaalea, pehmeä mokka on äärimmäisen arka kaikelle maasta irtoavalle ylimääräiselle aineelle, joten syksyn kurakeleille näitä ei viitsi pukea ja talvella ovat kylmät ja pienikin kosteus imeytyy nahkaan välittömästi. Melkein laitoin jo pisteen tekstille, mutta pakko vielä kertoa, että äsken, kesken kirjoituksen, pihaan ajoi vanha pakettiauto verhollisilla ikkunoilla ja ulos tuli vähemmistökansanosaan kuuluva mieshenkilö laatikon kanssa. Menin portaille vastaan ja otin koirat yhden oven aukaisun päähän taakseni haukkumaan, josta tarpeen tu...

Fiskarsin reissullamme täytyi tietysti poiketa myös naapurikylään Billnäsin ruukkia ihmettelemään. Ajankohta sunnuntaiaamupäivällä ei tietenkään ollut paras mahdollinen, sillä eipä tuohon aikaan vielä kovinkaan moni ole liikenteessä. Varsinkaan ne, jotka puoteja auki pitävät. Saimme rauhassa ihmetellä autiota kylää. Karunkaunis vanha tehdas- ja ruukkimiljöö on kyllä käymisen arvoinen vaikka hieman kaiveli se ettei vieressä sijaitseva Rakennusapteekki ollut auki. Toisaalta eipä sitä paljon mitään ylimääräistä olisi mukaan mahtunutkaan. Jos Fiskars-Billnäs -akselilla liikkuu, kannattaa siirtyä myös reilu parikymmentä kilometriä alemmas Snappertunan kirkonkylään ihailemaan  Raaseporin linnan raunioita. Ihan pelkkä rauniokasa ei kuitenkaan ole kyseessä, sillä linnan seinät ja osittain myös sisätilat ovat yhä hyvinkin tukevasti pystyssä. Pienen kävelytien päässä, metsän keskellä, aukeaa iso nurmikenttä, jonka toisessa laidassa, korkean kallion päällä kohoaa häk...

Näin mustavalkoisessa asussa lähdin viettämään sadepäivää Linnanmäelle. Ilma todellakin yllätti, sillä kotoa lähtiessä takkia ei tarvinnut ja autossakin lämppäri väännettiin asentoon kylmä. Olisi nahka lookalike -legginssit vaihtuneet sadehousuihin ja nahkarotsi toppatakkiin, jos olisin tiennyt kuinka sää taas kerran yllättää suomalaisen. Ensin mallailin vyötä tunikaa kuromaan, mutta mun mielestäni oli kuitenkin parempi ilman. Pystyi mättämään irtokarkkeja ilman vyön löysyttämistä. Nam nam, salmiakki on koukuttavaa! Mulla on ollut jo vuosia käytössäni karkkipäivä, kun naminsyönti jossain vaiheessa meni ihan holtittomaksi. Lapset olivat pieniä eikä itse ehtinyt edes ajatella ruokaa, silloin oli helppo napsaista muutama karkki pussista. Hetken aikaa kun oli noudattanut karkkipäivä kerran viikossa -rutiinia, ei enää tehnytkään mieli makeaa kuten ennen ja nykyään riittää muutama nami viemään karkkinälän pois. Ja jos ei ilman kohta ala lämpenemään niin suutun ja salmiakinmustaksi m...

Juhannusaattoa juhlittiin perinteisesti huvipuistossa, tällä kertaa Linnanmäellä. Valitettavasti täytyy taas sanoa, että Tykkimäki vie omasta mielestäni voiton Lintsistä. Jonottaminen laitteisiin oli aikaa vievää jopa juhannusaattona ja sitten pituusrajat: Linnanmäellä on aika vähän laitteita joihin 2 cm vajaa 120 senttinen pääsisi. Ihan lällyjä pienten laiteitta on, mutta näille välikoko-lapsosille sopivia vähemmän. Lintsi on poistanut pituusperusteiset rannekkeet, joten pituudesta viis, kaikki maksavat saman. Sääennusteiden "pilvistä ja poutaa" osoittautui runsaaksi vesisateeksi, joka jatkui ja jatkui. Suuren osan ajasta vietimme katosten alla tai peliluolassa. Pöh. Onneksi avasivat hetkeksi uuden Kingi-laitteen, joten isommat lapset pääsivät kokeilemaan vapaapudotusta. Vanhemman likan harmiksi Ukko pysyi suljettuna sateen takia. Jotakin jännitti laitteet niin ettei hymykään tahtonut irrota. Joku ei kestänyt ajatusta, että maailmanpyörä pysähtyy ylös. Y...

Arvaatte varmaan, että näitä kuvia ei ole otettu viimeisten parin päivän aikana. Pikkuisen on ilma rapsakampi kuin silloin, kun pinkkeihin farkkuihin pukeuduin. Jotta näkyvyys oli taattu, jalkaan sujahtivat pinkit samettikorkkarit. Todellakin sujahtivat, sillä kuten olen ennenkin kertonut, avokkaat eivät ole mun juttuni. Tungin kenkiin geelityynyjen lisäksi ne nahkaiset kantojen sisäpuolelle liimattavat nahkaläpsykät ja silti joka askeleella täytyi jännittää jääkö kenkä matkan varrelle. Numeroa pienempiä en kuitenkaan saanut edes mahtumaan jalkaani. Mutta en luovuta, on nämä niin kauniit. Myöhemmin samana päivänä tiedossa oli tapahtuma pehmeällä hiekka-alustalla, joten ihan suosiolla vaihdoin jalkaani tennarit. Pinkit tietysti nekin. Kertokaapa muuten kuinka voisi olla stressaamatta asioista etukäteen!? Puolentoista viikon päästä on esikoisen rippijuhlat (mitäsyödään-enehdimattojapesemään-mihinkaikkimahtuu-montapäivääkeittiössäenjaksa....) ja mihin ihmeen väliin saadaan mah...