Perhelomailemassa Peurungan kylpylässä

Se on Peurungan, ei Peurangan, kylpylähotelli. Olen korjannut jokaikisen Peurunka-sanan tähän tekstiin, miten se voikin olla niin vaikea muistaa.

En voi väittää, että lomanvietto näin ison porukan kanssa olisi perheen aikuisille pelkkää rentoa lomafiilistä. Varsinkin, kun lapset ovat jokainen melko vilkkailla geeneillä varustettuja. No, hengissä selvisimme kolmipäiväisestä kylpyläreissusta Keski-Suomeen.

Majoituimme kylpylän vieressä sijaitseviin rivitaloihin, meille oli varattu kaksi neljän hengen huonetta. Huoneissa oli kerrossängyt, kivaa lasten mielestä, aikuisten mielestä ei niinkään. Huoneet olivat siistit, mutta pienet, niihin mahtuivat ainoastaan sängyt ja pieni yöpöytä, yhdessä nurkassa oli toinen, pikkuinen pöytä. Ei mahtunut mun meikit, pullot ja putelit niille pöydille. Vaikka viileä ja sateinen ilma ei ollut toivomuslistalla kärkisijalla, sen ansiosta lämpötila huoneissa oli varsin sopiva, helteellä olisi ollut todennäköisesti melkoisen paljon kuumempaa.

Tylsä ilma ei haitannut, sillä lasten mielestä kylpylässä kylvetään vaikka aamusta iltaan. Peurungan allas-osasto on varsin monipuolinen ja sopiva monenikäiselle. Ihan pienille on oma altaansa keinuineen ja hieman isommille vähän syvempi allas, jossa muutaman metrin korkuinen liukumäki. Uimarit ja muut kellujat voivat kiertää kehää vastavirta-jokialtaassa, jonka keskiosan altaassa on vesikiipeilyrata. Se mikä ei ole kiellettyä on sallittua: Kiipeilyrataan ei ollut ikärajaa, joten toki me aikuisetkin sitä kävimme testaamassa. 6-vuotias ei oikein onnistunut etenemään sen päällä, mutta isompien mielestä se oli tosi hauska. Kaikenlaisia pore-, kylmä- ja lämminvesialtaita löytyy sekä höyry- ja tavallisen saunan lisäksi allaspuolelta infrapunasauna ja erilaisia suihkuja sisältävä suihkumaailma. Tärkein tietysti oli 130 metriä pitkä vesiliukumäki. Vaikka tämä oli ainoa "kunnon" liukumäki, oli yllättävää ettei jonottaa tarvinnut kovinkaan kauan. Aikuisen näkökulmasta mäki ei ollut kovinkaan hurja eikä vauhti kova, mutta reilu 20 sekuntia kestänyt lasku oli juuri sopivan pituinen. Ymmärrettävästi uimahallitiloissa kuvaaminen on kielletty, joten luvassa ainoastaan ulkokuvaa.

Peurungan kylpylän ympäristössä ulkoliikkujalle on paljon mahdollisuuksia ja hotellilla on oma ranta. Meiltä jäi kokeilematta surkean ilman takia frisbee-golf ja mölkky. Sen sijaan jousiammuntaa ja keilailua kävimme kokeilemassa sekä lähtöpäivän aamuna sään selkiinnyttyä kiersimme minigolfradan. Keilaaja-minigolffarin asennot eivät täysin oikeaoppisia, ihan ekaa kertaa molempia kokeilin.

Paljon muutakin vapaa-ajanohjelmaa hotellilla on tarjonnassa mm. erilaisia jumppia ja bingoa. Nämä järjestetään aina tiettyinä päivinä, vähän jäi harmittamaan etten ehtinyt zumbaan, oli ollut juuri tulopäivänämme eikä muita jumppia tai mielenkiintoiselta kuulostanutta laserammuntaa listoilta löytynyt. Loppuajan puhaltelimme saippuakuplia, harrastus sekin.

Hotellista pienen matkan päässä on Hilarius-Hiiren kylä. Meidän muksuilla ei enää mielenkiinto sellaiseen riitä. Onneksi, sanon minä, tarpeeksi monta titinallea ja hilariushiirtä on tullut vuosien varrella käteltyä. Kylän läheisyys näkyy myös hotellin ikärakenteessa, paljon lapsiperheitä ja etenkin viikonloppuna pieniä lapsia. Jos olisin aikuisreissulle lähdössä ja rauhaa kaipaisin, en ehkä valitsisi tätä hotellia ainakaan viikonloppuna ensisijaiseksi majoittumispaikaksi. Tulopäivämme oli torstai ja silloin hotellissakin oli rauhallisempaa ja enemmän hieman iäkkäämpää matkustajaporukkaa, perjantai-iltana alkoi lapsiperheiden osuus selvästi lisääntyä.

Kotimatkalla pysähdyimme Vääksyn Kanavalle esittelemään lapsille Suomen nähtävyyksiä. "Miks me tätä katotaan?" "Ai tässä niinkun seisään tujoittamassa pari tuntii kun jotain veneitä ja vettä?" "Onks ihan pakko?" "Eiks voitais jo lähtee?"