Viisi päivää lomamatkalla jossain päin Suomea
Viidessä päivässä ehtii...
...juoda litratolkulla kahvia, pienten taukopaikkojen vastakeitettyä ja apsiketjujen seisonutta automaattilitkua
...käydä iltakävelyllä Sulkavan hiljaisella kylänraitilla.
...käydä seuraavanlainen keskustelu matkakumppanin kanssa:
"Näitsä sen Tsasounan? Siinä sit pysähdytään takaisin mennessä"
"Ai niinku minkä?"
"No sellasen karjalaisen rukoushuoneen, vähän niinku kirkko"
"Siis mikä se oli tasuna? Tsauna?"
"Tsasouna. Kirjotetaan tsa-sou-na. Tai no kun vaan ajat eteenpäin ja pysähdy sille isolle hirsitalolle, on vasemmalla. Kyltissä lukee open."
...katsella Kolia riippuhissistä ja mäen päältä. Ja ottaa pakolliset turistikuvat. En löytänyt vastausta sille onko Koli vuori (ei löydy kuulema Suomesta), iso mäki, rinne vai mikä? Oli mikä tahansa, aika hemmetin jyrkkä paikkapaikoin ajaa mopolla mäkeä ylös!
...ihmetellä yleisilmeeltään erittäin siistiä Kontiolahtea.
..tottakai ajaa Puijon huipulle, kun ensimmäistä kertaa Kuopiossa kerran vierailin. Se ja ketjuliike-hampurilainen jäivätkin ainoiksi Kuopion-kokemuksiksini yllättävän ilmastonmuutoksen takia.
...pysähdellä upeiden, kirkasvetisten järvien rannoille.
...päätyä viimeiseksi illaksi tuttuihin maisemiin Laukaalle nauttimaan auringosta.
...poiketa miehen sukulaisten mökille nauttimaan vasta kalastettua, paistettua siikaa.
...ja reissun kohokohtana ajaa kolme päivää pelkässä t-paidassa ja liivissä highway-fiiliksellä lähes 30 asteen lämmössä. Palautus maan pinnalle tapahtui kyllä hyvinkin selkeästi Kuopiossa, kun vettä alkoi tulla kaatamalla ja seuraavana aamuna mittarissa oli 20 astetta vähemmän.
Nyt on kolmessa kesässä ajettu läpi lähes koko Suomi Oulusta alaspäin, osa paikoista useampaankin kertaan. Ahvenanmaa ja Lappi on vielä tutustumatta, mutta pohjoisimman Suomen taidan jättää väliin. Ei kovin houkuttelevalta kuulostanut eräällä kahvitauolla juttuseuraksi löytyneen porilaispariskunnan kertomus: Olivat juuri tulleet Lapista ja siellä paarmat olivat olleet kuulema vain hieman pikkulintuja pienempiä ja kauppaan mennessä kypärät oli kannattanut riisua vasta sisällä hyttyslaumojen takia. Itikkamagneettina en taida itse lähteä tarkistamaan tilannetta.
Jokohan sitä pian rohkenisi siirtyä oman maan rajojen ulkopuolelle katselemaan miltä maailma näyttää erikielisillä teillä ajellessa!?
Kylläpäs oli kiva olla matkallanne mukana. Kiitos siitä! Suosittelen uskaltautumaan myös Oulun pohjoispuolelle. Pohjoisen maisemat ovat henkeä salpaavat ja yön valoisutta ei voi muualla kokea. Mietin tätä juttua lukiessani jälleen kerran kuinka ihmeellinen blogimaailma on. Ilman sitä en varmaan ikinä olisi sinuunkaan "tutustunut". Kivaa päivää!
VastaaPoistaNäin on, nämä ovat blogimaailman tuttavuudet ovat juuri niitä yllättäviä kohtaamisia joista pari postausta sitten kirjoitin. Myös virtuaaliset ihmisten kohtaamiset rikastuttavat elämää, ovat arvokas lisä "oikean elämän" ihmissuhteisiin.
PoistaEnköhän vielä joskus pysty itikkakammoni selättämään ja tutustun myös pohjoisimpaan Suomeen. Erityisesti haluaisin nähdä kirkasvetiset järvet ja upeat joet sekä kosket, joita olen kuvien kautta ihastellut.
Aurinkoista viikkoa sinulle Tiina :)
Upeita kuvia! Ihan mielettömiä, kyllä se Suomi vaan on niin kaunis! <3
VastaaPoistaSamaa ajattelen joka kerta tuolla ajellessani: Upeita, vaihtelevia maisemia ja puhdas ilma, josta voi aistia kesän tuoksut.
PoistaTeillä vaikuttaa olleen mukava reissu :)
VastaaPoistaKyllä vaan, harmittavan nopeasti viisi päivää menee ja nyt jälkikäteen huomasin, että matkan varrellakin olisi ollut monta muutakin tutustumisen arvoista paikkaa. Next time :))
PoistaSä oot niin ihana rock-mama. Mä olen koko alkukesän ajatellut, että mä haluan käydä Kolilla. Mä oikeasti haluan sinne ;) Teepä joskus se pakkauspostaus, jossa esittelet, että millaisia vinkkejä on tällaisille vasta-alkaneille harrikkamatkailijoille. Kerropa vielä, että millaisia kilometrimääriä jaksatte ajaa päivässä. Musta tuntuu, että meillä max 300 kilsaa menis, koska takapuoli puutuu.
VastaaPoista=DD Kiitosta vaan, otan ton rock-mama -tittelin kohteliaisuutena nöyrästi vastaan :)
PoistaKyllä Koli kannattaa käydä katsomassa. Motoristivinkkinä kannattaa huomioida, että sinne ihan ylös hotellille voi ajaa, mutta sinne ei saisi jättää parkkiin kuin tavaroiden purkamisen ajaksi. Kapinallisina kyllä jätettiin (ajateltiin ettei kukaan osaa meitä ulkoisesti yhdistää parkissa oleviin Harrikoihin ;)) eikä niitä kukaan rinnettä alas tuupannut.
Täytyy funtsata tota pakkauspostausta, ei mulla kyllä mitään ihmeempiä vinkkejä ole. Kaikki tavarat miniversioina mikäli mahdollista (rasvat, hiustuotteet ym. pieninä purkkeina ja näytepakkaukset hyötykäyttöön), paitsi vaatteet mielellään normikokoa kyllä :)) Mulla on aina mukana mekko ja korkkarit, eihän sitä koskaan tiedä...Käytän "pakkauslistaa", olen siis tehnyt itselleni listan, jota käytän aina reissuun lähtiessä, ilmojen mukaan jätän tarpeettomat pois. Siitä on helppo ja nopea ruksia sitä mukaan kun tavarat työntää laukkuun. Ja mulla ei siis ole kuin yksi sivulaukku, johon mahtuu just ja just tennarit. Mulla on stongaan köytettynä pieni pussukka, johon mahtuu esim. nahkahousut, farkut ja pyyhe, muut pakkaan armejan kankaiseen lääkärilaukkuun. Ja voin sanoa että aina on mukana kamaa enemmän kuin tarvitsisin.
Toi ajomatka vähän riippuu, kovin mutkaisia teitä ajellessa jaksaa ajaa vähemmän ihan sen takia, että joutuu olemaan skarppina koko ajan. Mutta hyväkuntoisia, isohkoja teitä jaksaa ehkä sellaiset 500 km päivässä. Sen jälkeen ajaminen alkaa turruttaa. Mun penkkini on ihan vailla pehmustetta, on sellainen kovaa nahkaa oleva "old school" satula ja jaksan ajaa suunnilleen 200 km pysähtymättä. Tottumus vahvistaa ;) ja tietysti ajalla on erilainen asento kuin takana istuvalla, mulla on jalkatapit siirretty niin eteen, että jalat on ihan suorassa ajaessa. Mutta kyllä sitä joskus alkuaikoina suunnitteli pyöräilijöiden silikonihousujen hankkimista ;)
Koli on hieno paikka! Mahtavat maisemat. Kolin kylällä on myös katsottavaa, vaikka pieni paikka onkin. Siellä on pari kivaa kahvilaa, ainakin viime kesänä oli. Ja toisessa, joka taitaa olla vanha pappila tai koulut tms., on myös majoitusta. Koli on vaara. Laajavuori on vuori. Murreraja menee siinä. :)
VastaaPoistaJoo oli siinä kylässä muutama paikka auki, mutta me suuntasimme suoraan huipulta satamaan kahville. Sekin varsin idyllinen paikka. Mä olen lähtenyt sieltä Lieksan risteilylle edellisellä käyntikerrallani, 20 vuotta sitten :)
PoistaNo tuo vaara oli munkin ykkössuosikki vaihtoehtoja miettiessäni. Ai se onkin murrekysymys ;)
Hitsi miten komia tsasouna, olen aina halunnut käydä tuollaisessa, osa isovanhempien sukua kun on juuriltaan Karjalasta. Kolin maisemat on komeat myös, pitäisi käydä joskus, vaan tämän eläinsirkuksen jättäminen ja talovahdin saaminen ei ole kovin helppoa... Kannattaa käydä joskus vähän rajojen ulkopuolellakin, vaan siinä ehkä joutuu vähän miettimään onko penkki riittävän pehmeä... Tukholmasta kun lähtee tiputtamaan aamu ysiltä alaspäin niin päivässä ehtii loppu Ruotsin läpi ja Tanskan läpi illaksi Saksaan, mutta takapuoli voi lakata istumasta...:D Musta on jotenkin kiva niin päin että ajaa suoraan niin kauas kun mieli tekee ja sitten ajan kanssa takaisinpäin, muuten jumiutuu katselemaan lähempiä paikkoja, eikä ehdi nähdä "tarpeeksi". Taidan olla vähän hosuheikki...
VastaaPoistaSitäpä se, elukat ja vielä muksut + talo, hirmuisesti ei vapaaehtoisia vahteja löydy.
PoistaPenkki on just hyvä, rautapyllyt ei pehmusteita kaipaa =D Mulla oli yhtenä päivänä kokeilussa tavallinen, pehmustettu penkki, mutta sai lähtöpassit välittömästi.Vaikka pehmustetta ei mun normisatulassa olekaan, on siinä vanhanaikaiset vieterijouset. Pelastus selkäkipuiselle.
Etelä-Ruotsi ja Tanska olisi haaveissa sitten joskus (kai sinne rollaattorillakin voi lähteä ;)). Mulla ei ainakaan toistaiseksi ole pelkoa jumiutumisesta katselemaan yhtään mitään, jos matkaseuralaiseni perässä aion pysyä, heh. Mä voisin itse aina hetkeksi pysähtyä jotain katselemaan, muuten kyllä ajaisin vaikka maailman ääriin melkein samoilla silmillä, jos joku ei välillä jarruttelisi (=vaatisi hotelliin katsomaan telkkaria ;)).
Syksymmällä ei Lapissakaan ole niin paljon sääksiä? Itse unelmoin matkasta pohjoiseen aina Norjaan asti -olen siellä käynytkin moottoripyörällä, tosin äitini vatsassa. Moottoripyörää saan vain haaveilla, on niin eri aatokset siipan kanssa. Onko moottoripyörää vaikea käsitellä?
VastaaPoistaMoi Marika, onpa hauska tarina Norjan matkallasi :) Mulla kaksi kaveria kävi juuri ihan pohjoisessa Norjassa, ajokilometrejä tuli pitkälti yli 3000, oli kuulema upea reissu.
PoistaTotta on -tai omasta mielestäni ainakin, että parisuhteessa moottoripyöräilyn pitäisi olla yhteinen harrastus. Joko omilla pyörillä tai sitten niin, että toinen istuu takana. On kuitenkin niin koukuttava harrastus, että harrastamaton puoliso saattaisi tunteä itsensä ulkopuolikseksi ja toki aikaakin tien päällä saa kulumaan. Toki pariskuntia on erilaisia, mutta ainakin suurin osa moottoripyöräilevistä kavereistani ovat harrastuksessa mukana pariskuntina tavalla tai toisella.
Kysymykseesi onko moottoripyörää vaikea käsitellä sanon ei ole. Pitää vaan aluksi malttaa hankkia tarpeeksi pienikokoinen pyörä, jotta ajomukavuus (jalat ylettyy maahan) ja pyörän paikoillaan pystyssä pitäminen (ei liian painava) on mahdollisman ajan mukaiset. Taidot kasvavat pikku hiljaa ja harjoittelemalla. Suosittelen kyllä vahvasti harrastuksen pariin, niin paljon elämyksiä se antaa ja pyörän päältä maailman haistaa ja näkee eritavalla kuin auton ikkunasta :)