PauMau

Kuvat menneen talven satoa, bändi sen sijaan ei. Kävin Hallattaren keikalla Möysän musaklubilla helmikuussa, taisi olla vaikuttavin keikka millä olen koskaan ollut. Vähäeleinen, ei tarvittu välispiikkejä, musiikki puhui puolestaan.  Hallatar on kovan luokan muusikoiden (mm. Tomi Joutsen Amorphis, Juha Raivio Swallow the Sun ja Gas Lipstic ex-Him) sivuprojekti omien bändiensä ohella. Musiikki koostuu Raivion edesmenneen vaimon, Aleah Starbridgen, muistoksi tehdyistä biiseistä. Ihan oikeasti raskaan musiikin ystävät, käykää katsomassa. Ainakin pari keikkaa tekevät tulevana suvena. Kuvat olen muokannut Lightroomissa sekä Nik Collection -kuvankäsittelyohjelmistolla. 

Ei ole mennyt kevät blogin suhteen kuten suunnittelin: Ajattelin reaaliaikaisesti päivittäväni valokuvausopintokuulumisiani. Ja hitot. Koulu on teettänyt huomattavasti enemmän hommia kuin kuvittelin ja täydet päivät koulunpenkillä istuen ovat saaneet blogin jäämään taka-alalle. Valokuvauksen oppimisen kannalta kulunut kevät on ollut varsin monipuolinen: dokumentaarista katu-, uutis-, henkilö- ja kuvituskuvausta, valokuvauksen lainsäädännöllistä asiaa, kokeilevaa tulostusta, videontekoa, yksi kuva päivässä -pitkäaikaisseurantaa ja jopa luovaa kirjoittamista (joka ei ole ihan mun juttuni, myönnän). Kaikki on kuitenkin vähän vaiheessa, joten ehkä myöhemmin esittelen lopputuloksia täällä. Koska tänne en ole saanut mitään julkaistua, voivat kiinnostuneet käydä katsomassa kuvallisen ilmaisun kurssin yhtenä työnä tehtävää toista blogiani täältä . Olisin tietysti voinut toteuttaa sen tähän "omaan" blogiinikin, mutta koska aiheena on yksi kuva päivässä -joo, olen l...

Jämäkuvia koulutehtävästä. Piti kuvata äkkiä, vielä kun kuvausidea oli toteuttamiskelpoinen. Tarvitsin kuvia varten pakkasta, jäätä ja aurinkoa. Kohta kaksi näistä on (toivottavasti) menneen talven lumia. On muuten uskomatonta kuinka paljon Blogger muuttaa kuvien laatua!

Kun mikään vaate ei lämmitä tarpeeksi. Kun paksuturkkinen koira ei suostu enää kuin pieniin lenkkeihin. Kun silmät jäätyvät viimassa päähän. Kun aamuinen jäätävä pakkanen lauhtuu iltapäivään toistakymmentä astetta. Kun aurinko antaa lupauksen, että kevät ehkä joskus kuitenkin tulee. Sitä se on, oikea talvi.

Alempi jpg-kuva, ei käsitelty, ylempi Raw-kuva, käsitelty Kaikki kuvat tarvitsevat käsittelyä. Jos kuvaat jpg-muodossa, tekee kamera käsittelyn puolestasi kameravalmistajan valmiilla asetuksilla. Itse kuvaan aina raw-muodossa, silloin kuvien käsittelyyn on enemmän mahdollisuuksia kuin jpg-kuvissa ja voin tehdä itse ratkaisut millainen haluan kuvan olevan. Raw-kuvaa voisi verrata negatiivifilmiin, joka on itse kehitettävä, jpg-kuva taas jonkun muun valmiiksi kehittämä kuva. Teen peruskäsittelyn kaikille kuville ennen niiden julkaisemista. Tarkistan aina ja tarvittaessa teen seuraavat asiat: - objektin vääristymien korjailu - valkotasapaino - horisonttiviivan suoruus ja kuvan rajaus - lisään/vähennän tarvittaessa valoa, kontrastia, varjoja, claritya (=selkeys?) - tarkennuksen hienosäätö ja rakeisuuden poisto Vaikka listassa onkin monta kohtaa, yhden kuvan käsittelyyn menee aikaa vain muutama minuutti. Omaan käyttööni sopivin kuvankäsittelyohjelma on Lightroom, j...

Näin se kuuluu ollakin: lunta ja pakkasta helmikuussa.  Viimeisin koulutehtävä kuvattiin jälleen Mamiya -filmikameralla, tällä kertaa värifilmille. Koska koulussa ei ole mahdollisuutta värifilmin kehitykseen, teetettiin se alan liikkeessä. Negat skannasimme tietokoneelle ja tulostimme valokuvapaperille. Jännät nämä värit, tykkään. Ja sinisilmäinen vauvakoira sopi täydellisesti kuvaan!

Se on taas se aika vuodesta kun messua toisensa perään pukkaa. Meille prätkäihmisille Helsingin Messukeskuksessa järjestettävät MP-messut ovat tavallaan kauden aloitus. Nyt on enää ihan vähän aikaa siihen kun asfaltti paljastuu lumen ja jään alta. Nyt on aika pyyhkiä pölyt pyörästä ja alkaa haaveilla tulevasta (toivottavasti aurinkoisesta) kesästä. Mulla oli tällä kertaa mukanani uuden sukupolven motoristi, joka pääsi koeistumaan oman maun mukaisia pyöriä. Jouduinpa minäkin salakuvaajan uhriksi. Pyörien testailu on rankkaa puuhaa, mutta hali ja muutama namu Lätkäliiga-Tutti Frutti -karkkihepulta piristää kummasti. Euroopan pisimällä sisäajoradalla sai ihmetellä moottoreiden pärinää ja pauketta. Ja tietysti täytyi tehdä perinteiset messuostokset, tällä kertaa tuliaisena mopopojalle kypärä. Enemmän kuin uudet pyörät, itseäni tietysti kiinnosti Petrol Circuksen omavalmisteiset luomukset. Taisi olla tässä pyörässä kuskin menovesisäiliö isompi...