Kuinka kuvata mielenkiintoisia valokuvia -teoria vs. käytäntö
Muun muassa tällaisia mantroja yritimme me Canonin koolle kutsumat bloggarit mieleemme iskostaa valokuvaaja, valokuvakirjailija ja -kouluttaja Tiina Puputin workshopissa Helsingin Rajalan upeissa tiloissa viime viikolla. Blogirintamalta edustusta löytyi lähes joka lajista: niin tyyli-, sisustus-, lifestyle-, kauneus- ja matkabloggaaja. Ja tämä yksi tyylitön sekabloggaaja ;)
Totesimme, että vaikka opetus perustui lähinnä ihmiskuvaukseen, pystyi kaikkea opittua soveltamaan henkilökuvauksen lisäksi muihinkin kuvauslajeihin kuten esine- tai jopa sukelluskuvaukseen. Tai no, kaloja ei ehkä voi kääntää, kiertää, kallistuksesta puhumattakaan, mutta kuvakulman valinnalla voi vaikuttaa paljon siihen miltä asiat kuvassa näyttävät.
Esimerkiksi blogipostausten kuviin saa mielenkiintoista vaihtelua valitsemalla mukaan aina kuvan isommasta kokonaisuudesta, "puolilähikuvan" ja kuvia yksityiskohdista. Kuvakulmaa vaihtamalla voi asiat ja henkilöt esittää erilaisesta näkövinkkelistä: kiipeä korkealle tai uskalla välillä heittäytyä maan tasalle. Ei ne ammattilaiskuvaajat huvikseen hassuihin asentoihin vääntäydy.
Opimme myös, ettei riitä, että on osannut kuvata pääkohteen mahdollisimman edustavasti vaan myös taustan valinnalla on suuri merkitys kuvan onnistumiseen. Rauhoita tausta! on tärkeä asia muistaa. Katso ettei pääkohde saa ylimääräisiä osia taustasta. Lyhtypylväs tai puu kasvamassa mallin päästä ei kovinkaan esteettinen ole. Yksinkertainen on tässäkin asiassa kaunista.
Jaahas, mikäs se sieltä Fridan päästä kasvaa! |
Noniin, nyt siellä päässä on jo nosturi! Älä tee kuten minä teen vaan niin kuin sanon... |
Kokeilimme näitä edellä mainittuja oppeja myös käytännön kuvausharjoituksella ja kuinkas kävikään. Miten se voikin olla niin vaikea muistaa kuinka se käsi olikaan edustavimmillaan ja miten niiltä kaularypyiltä vältytään ja miksi se valokin tulee aina väärästä suunnasta! Huh, on tämä valokuvaus ikuista oppimista.
Meille esiteltiin myös Canonin uusin kroppikennoinen 80D -kamera. Vaikuttaa varsin pätevälle harrastelijatason kameralle! Ja siitä löytyy se ainoa ominaisuus, jota vanhasta 600D -mallista täyskennoiseen siirtyessäni jäin kaipaamaan: kääntyvä näyttö.
Teknisemmissä kysymyksissä saimme apua Rajalan myymäläpäälliköltä (Jani? hemmetti tätä olematonta nimimuistia!), kiitos myös hänelle. Ja kiitos Tiina, että jaksoit vastata kysymyksiimme asiasta ja välillä ehkä myös asian vierestä. Canonin Valpuri tietysti ansaitsee extramaininnan hurjan kivan ja opettavaisen tilaisuuden järjestämisestä, valaisukurssia odotellessa ;)
Koti kaupungin laidalla -blogin ihana Frida suostui opetusmalliksi kameran eteen. On muuten äärimmäisen taitava leidi kameran takanakin. |
Ihania kuvia. Kuulostaa kivalta tuollainen kurssi. Frida on kyllä ihan älyttömän taitava valokuvaaja myös.
VastaaPoistaIhanaa perjantaita!
Tykkään tällaisista lyhyistä, tiiviistä kursseista, joissa tulee paljon tiukkaa asiaa.
PoistaMukavaa viikonloppua Outi :)
Kivoja tuollaiset kurssit! Oletko ollut muuten tyytyväinen täyskennoisesta? Minulla on nyt ollut aika kauan Nikonin croppirunko käytössä ja tuntuu että jotain uutta kaipaisi -terävyyttä kuviin, lisää tarkennuspisteitä...
VastaaPoistaOlen ollut tosi tyytyväinen täyskennoon. Kuten tuossa kirjoitin ainoastaan kääntyvää näyttöä on esim. maan tasalta kuvatessa ikävä. Parasta on ehkä se, että 6D-rungossa voi ISO-arvoa nostaa tosi korkealle kuvan laadun kärsimättä. Tietysti tärkeintä on se, että on hyvät ja laadukkaat objektiivit :)
PoistaKurssi oli kyllä loistava! Valostuskurssia odotellaan täälläkin :)
VastaaPoistaHimotus myös uuteen kameraan senkun vain kasvaa, hih
Ihanaa viikonloppua!
Nälkä kasvaa syödessä ja kaluston uusimisen himo kuvatessa ;) Kivaa viikonloppua Marina :)
PoistaHauska blogi ja erityisen hauskoja kuvia kaikkine nostureineen :) :) ja hauska kuulla, että kurssi innosti taas. Nyt sitten vain kuvaamaan ja tsemppiä kuvauksiin. Nähdään taas :)
VastaaPoistaKiitos Tiina :) Eiköhän jotain kurssista jäänyt korvienkin väliin ja kova tahto saada oppi siirrettyä muistikortillekin. Näemme :)
PoistaIhana Frida hauskoissa nosturikuvissa - ja en olisi huomannut koko nostureita jollet olisi maininnut;)
VastaaPoistaKun jonkun asian tiedostaa, siihen alkaa kiinnittää extrahuomiota. Harmi vaan, että itse muistan sen vasta kuvia koneelta katsellessani, en kuvausvaiheessa ;)
PoistaWonderful post and photos! Greetings from Montreal, Canada. :)
VastaaPoistaThanks Linda :)
PoistaNuo päästä sojottavat puut, tangot ja muut hässäkät ovat ihan klassikkoja. Olen kuvannut työkseni 10 vuotta ja silti aika ajoin mietin, miksi ihmeessä niitä ei huomaa kuvatessa vaan yleensä vasta kuvia koneelle purkaessa. Huoh.
VastaaPoistaToinen yhtä klassikko ovat pistorasiat ja valokatkaisijat sekä ovenkahvat. Ne ovat varmasti aina, aina, aina, kuvattavan kanssa samassa kuvassa.
Ja hei vielä kyltit, jotka käskevät, huutavat ja huutavat. Se näkyvät aina kuvattavan selän tai pään takaa. Ehkä sitä joskus vielä oppii ;)...
Totta turiset. Eikä unohdeta niitä lattialla lojuvia tavaroita, joiden ei ole tarkoitus tulla ikuistetuksi...Kyllä sitä oppii ja hyvä lähtökohta on jo se, että asian tunnistaa (ja tunnustaa :))
PoistaOlipas kiva törmäillä taas :) Hauskat nuo nosturit tuolla päässä :)
VastaaPoista