Haaveen toteutusta ja blogipohdintaa

Joku on ehkä huomannutkin, että olen hidastanut blogin päivitystahtia. Mulla on oikeastaan jo alkusyksystä ollut hieman hakusessa se, mitä tältä blogiltani haluan vai haluanko mitään. Suoraan sanottuna jatkaako vai ei. Sinnikkäästi olen vaan aina lisännyt postauksen silloin tällöin vaikka juuri olen itselleni vannonut pistäväni pelin poikki just nyt.


Kaikenlaista olen mietiskellyt:

- aika on rajallista
- silloin, kun rajatonta aikaa on, haluanko istua koneen ääressä vai tehdä jotain muuta irl
- somen itseään korostava minäminäminä -kulttuuri ahdistaa ajoin aika rankastikin enkä haluaisi ruokkia sitä omalta osaltani. Ristiriitaista tyyliblogin pitäjälle. Sarin blogissa jo tuossa taannoin mainitsinkin, että mieluiten ripustaisin rättini oksalle roikkumaan ja ottaisin niistä siinä kuvan. En tiedä kuinka uskottavaa on, mutta oman itseni esiin tuominen ei kiinnosta vaan mieluummin häärin taustalla. Ja siitä pääsenkin sujuvasti seuraavaan kohtaan...
- kuka jaksaa viikosta toiseen tuijotella keski-ikäisen (tai minkään muun ikäisen) eukon pärstää höystettynä erivärisillä mekoilla. Onko mulla mitään annettavaa enää tällä saralla. Siksi kuvituskin tällä kertaa jotain muuta kuin sitä itteäni.
- asukuvien ottaminen itsestä kaukolaukaisimen avulla on turhauttavaa ja melko aikaa vievää eikä lopputulos täytä niitä vaatimuksia, joita hyvälle kuvalle asetan. Ja sitä paitsi homma on loppujen lopuksi aika outoa ;)
- jotain uudistusta kaipaan, mutta mitä



Nillityksestä huolimatta en toistaiseksi aio kuitenkaan kokonaan pillejä pussiin laittaa, mutta se mihin suuntaan ja millaisella aikataululla blogia päivitän jatkossa on vielä itsellenikin hämärän peitossa. Ehkä jatkan samaan tyyliin, ehkä en. Eikä vuodatukseni tarkoitus suinkaan ole kerätä "älä ihmeessä lopeta" -kommentteja, joita tämän tyyliset tekstit usein keräävät vaan ehkä enemmänkin jäsentää omia ajatuksiani. Ihan vaan näin kavereiden kesken ;)

Ja niin, siitä haaveen toteutuksesta. Tällainen tipahti postilaatikkooni ja sinetöi suunnitelmani seuraavalle kahdelletoista kuukaudelle:




Kommentit

  1. Välillä on hyvä pohdiskella, että mitä sitä haluaa. Haluanko jakaa naamaani kaikille. Itsekin yritän kirjoitella siksi myös muista aiheista. Sanon aina leikkisästi, että jos jonain päivänä mun naamani alkaa ärsyttämään vielä enemmän jotain, niin mulla on mahdollisuus alkaa vielä ruokabloggaajaksi ;) Sä olet kyllä niin persoonallinen, että tykkään kyllä lukea ja katsella sun naamatauluasikin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla olisi kyllä loistava tulevaisuus ruokabloggarinakin :) Ennen kaikkea oman naaman katselu alkaa ärsyttää itseä ja tuntuu, että joko täytyisi alkaa jakaa muunlaista sisältöä tai sitten jättää homma muille. No, saa nähdä.

      Poista
  2. Onnea paljon kouluun pääsystä! Ps. tällainen aikuisen naisen blogi ei ole koskaan turha, pikemminkin tarpeellinen, nuita 20+ blogeja on niin paljon, tsemppiä pohdintoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna, aika yllätys tuo oli tällaiselle alkeisharrastajalle :) Tosi on, että aikuisia bloggareita on kuitenkin vielä melko vähän verrattuna nuorempiin.

      Poista
  3. Vau, tahtoo myös valokuvauslinjalle opiskelemaan! Onnea onnea! Muuten, ymmärrän että välillä bloggailu tympii -niin täälläkin. Mutta silti sanon, että minä olen pitänyt blogistasi juuri sellaisena kuin se on. Ainahan sinne voi lisätä niitä valokuvausjuttuja...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, innolla odotan opiskelujen alkamista, ehkäpä se tuo uutta ideaa bloginkin ylläpitämiseen.

      Poista
  4. Se on mentävä sen mukaan mitä sydän sanoo. :) Vaikka itsekin pidän jonkin sortin blogia, vierastan edelleen "paljastaa" itseni ( kasvoni ) kokonaan. Onnea opiskelijalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) On helppoa ladata oma kuvansa nettiin, mutta se, mitä kuvan tuominen jokaisen ulottuville tarkoittaa, jää helposti pohtimatta. Olen itse päättänyt olla julkaisematta selfie -tyylisiä kuvia (= naama ilman sen kummempaa tarkoitusta) ja toivon, että mun kuvissani pääasia on se mitä mulla on päälläni, ei se kuka olen tai miltä näytän.

      Poista
  5. Voi että kuulostaa kovin tutulle, samaa veivaan täällä aina ees taas. Tämä ei varmaankaan oikein sovi aina kiltin tytön aikakaudella kasvaneille naisille, tämä itsensä täällä likoon laitto. Välillä kadun ja ahdistaa niin, että yöllä menee unet Välillä tunnen blogista taas suurta iloa.

    Pidän blogistasi ja jaksan kyllä vaan katsella kauniita kasvojasi ja asujasi vaikka kuinka. Katsos minäkin olen sinun ikäinen ja meitä on vaikka kuinka paljon. On upeaa, että aikuisetkin naiset bloggaa. Ja mielestäni blogissa on ollut muitakin mielenkiintoisia aiheita ja blogihan voi muuttaa muotoaan, sitä mukaa kun sinusta siltä tuntuu.

    Hih oma blogihan on totaalinen sillisalaatti, joten hyvin voit sinäkin laittaa mitä milloinkin tuntuu tai ei tunnu.

    Sydäntään kuitenkin kannattaa noudattaa eli toivokseni osa sydämestäsi kuitenkin haluaa jatkaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, sitä välillä miettii blogia liikaakin lukijoiden kannalta vaikka oma projektihan tämä on. Harmittelin jälkikäteen, kun lopetin silloisen blogini kymmenen vuotta sitten ja juuri siksi pidän tätäkin pystyssä, ei tarvitse jälkikäteen miettiä olisiko sittenkin pitänyt jatkaa. Päivittelen vaikka harvemmin :)

      Poista
  6. Päivän kohokohta on lukea PauMau. Äskenkin jännityksellä odotin, mitä sinulla on tänään päällä. Olen saanut itseluottamusta takaisin laihtuessani, ja nyt uskallan jo käyttää sellaisiakin yläosia, jotka eivät peitä takamusta.
    Sinun kuvistasi sain mm. inspiraation ostaa lyhyen mustan pusakan. Ja vielä kirppikseltä muutamalla eurolla! Se on niin hyvän näköinen farkkujen ja korkkareiden kanssa. Kiitos sinulle!
    Ihailen tyyliäsi, ja sitä että esiinnyt itse kuvissasi.
    Uskalsin vihdoinkin kommentoida, nyt oli pakko.
    Antoisaa opiskeluaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kommentoit :) Onpa upea kuulla, että olet rohkaistunut olemaan oma itsesi ja pukeutumaan niin kuin sinusta tuntuu parhaalle! Kannattaa aina muistaa, että jos joku ei pidä siitä mitä päälläsi on tai miltä näytät, ongelma ei ole sinun vaan sen toisen. Ollaan rohkeita ja pukeudutaan juuri sellaisiksi, että peilikuva miellyttää peiliin katsojaa :)

      Poista
  7. Onneksi olkoon opiskelupaikasta! Musta on aina ihana kuulla, kun joku alkaa opiskella aikuisella iällä. Tuollaista jatkaa vai ei ja missä muodossa -pohdintaa varmasti jokainen bloggari aika ajoin tekee. Toivottavasti jaksat kirjoitella jatkossakin, vaikka harvemminkin. Olisi kiva kuulla mm. opiskelusi etenemisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, muutama vuosi tässä menikin "en enää ikinä aio opiskella mitään" ;) Vannomatta paras. No, tosin tämä opiskelu on varmasti täysin erilaista kuin yliopiston kuivat luennot ja teoreettinen ja tieteellinen opetus. Eiköhän opiskelusta muutama rivi tule joskus rustattua :)

      Poista
  8. Ymmärrän hyvin. Lämpimät onnittelut opiskelupaikasta - mahtavaa!

    VastaaPoista
  9. Ymmärrän ihan tarkkaan tuon sinun tunteen: itselläni myös tuo bloggaustahti on aika harva ja 15.11.-30.12. pidin taukoa, koska en jaksanut eikä ollut aikaa kirjoittaa tai paremminkin ottaa kuvia ja käsitellä niitä. Kirjoittaminen ei koskaan ole ollut se ongelma ja sitä teenkin nopeasti. On totta, että on kaikkea muuta elämässä, työtä, perhettä, kaikenlaista tämänikäisen elämään kuuluvaa vastuuta ym., joka vie aikaa. Mietin, että olisi kiinnostavaa, jos kirjoittaisit aikuisopiskelijan näkökulmasta asoita. Aikuisena opiskelu ei ole lainkaan samanlaista kuin nuorena opiskelu; siinä on omat vahvuudet ja myös haasteet. Olen itse ollut aikuisopiskelija työn ohessa ja toisaalta olen myös tekemisissä aikuisopiskelijoiden kanssa, joten uskoisin, että tuollaiselle blogille olisi kyllä lukijoita. Se voisi rohkaista myös muita aikuisia opiskelemaan. Ja onnea kovasti opiskelupaikasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen aina kuvitellut kirjoittamisen olevan se "mun juttuni", mutta blogin myötä olen huomannut, että kuvat ovat tulleet tärkeämmäksi vaikka niiden parissa saakin kulumaan aikaa runsaasti enemmän tekstin tuottamisessa. Mielenkiintoinen idea tuo aikuisopiskelijanäkökulma, myös minä olen suorittanut suurimman osan opiskelustani aikuisena, niin lapsettomana kuin lapsellisena.

      Poista
  10. Täältäkin onnittelut opiskelupaikasta! Pohdintasi kuulostavat tutulta. Kuuntele sydäntäsi ja tee niinkuin se sanoo, niin silloin et voi mennä väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä, ehkä kannattaa edetä hitaasti, jotta on varma ratkaisujen oikeellisuudesta.

      Poista
  11. Jokainen kirjoittaa sellaista blogia kun haluaa ja silloin kun haluaa. Se ei saa minusta olla mikään taakka vaan blogin pitää olla juuri sellainen kun sinä sen haluat olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri, nuo on asioita, jotka pitäisi muistaa. Omaksi iloksihan tätä loppujen lopuksi tekee vaikka sosiaalisella kanssakäymisellä on erittäin suuri merkitys.

      Poista
  12. Kiitos. Kameran toisella puolella oloa harjoittelin nuorena tyttönä, tällä toisella puolella oleminen vaatii vielä paljon oppimista :)

    VastaaPoista
  13. Onnea hurjasti opiskelupaikasta! Upea juttu!
    Ja noita samoja blogipohdintoja olen itsekin käynyt läpi - ja käyn vieläkin. Minun postaustahtini on koko blogihistoriani ajan ollut hidas, mutta aikaahan tämä touhu vie ja aina se jostain muusta pois on. Aika näyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä (vai onko sittenkään?), että on muitakin, jotka painiskelevat näiden asioiden parissa. Kyllä vaan, aika näyttää mitä ja kuinka paljon jatkossa.

      Poista
  14. Hienoa PauMau.. paljon onnea opiskeluun:)

    VastaaPoista
  15. Onnea opiskeluun! Nyt jo näytit miten mahtavia kuvia osaat ottaa, kyllä nlita katselee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, aloittelijan harjoitteluitahan nämä ovat eikä kai valokuvaamisessa ikinä voi oppia kaikkea :)

      Poista
  16. Tämän tyyppisiä "päivän asu" + "ei mitään tänään" blogeja on mielestäni aivan riittämiin, joten yleensä käy niin, että vain parhaat jäävät elämään. Asublogit ovat siitä tylsimmästä päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sinuntyyppisiäsi anonyymejä nurkan takaa huutelijoita on myöskin aivan riittämiin, jotka oikeassa elämässä ovat aika nollia eivätkä uskalla suutaan avata kuin nimettömänä näppiksen takaa. Ihmettelenpä miksi näköjään kuitenkin luet asublogeja =D Täällä minun blogissani ei varmasti enää kannata vierailla, sillä en jatkossakaan tule paljastamaan tänne omaa elämääni, ei ole tarvetta. Eli ei mitään tänäänkään ;)

      Poista
  17. Onneksi olkoon, ihana juttu:) Kuvasi ovat jo nyt niin tasokkaita, joten mitähän tästä seuraa. Jos jotakin kyllästyttää niin eihän kukaan pakota niitä blogeja tai postauksia katsomaan jotka eivät kiinnosta, tuli vain mieleen tuon anonyymin kommentista, toisaalta ehkä tarkoitti sitä, että kuulut parhaimmistoon:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mustis, mielenkiintoista on ollut opiskelu ainakin tähän asti :)

      Mä olen myös aina ihmetellyt näiden anonyymien kommentteja joistain blogeista/blogien aihepiireistä. Mikä ihme pistää ihmiset käyttämään aikaansa sellaisten asioiden tutkimiseen, jotka eivät kiinnosta tai pahimmassa tapauksessa ärsyttävät. Joku masokismin muoto ehkä ;))?

      ...jaa, että parhaimmistoon...noh, noh...:))

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mausteista makua

Saaristoseikkailu

Rannalla