Alakultturin taidetta ja swappia

Viikonloppu pyörähti käyntiin varsin taidepainotteisesti vanhan kotikaupunkimme kartanomaisemissa. Mutta kyseessä ei ollut mainstream taide-elämys jakkupukupönötyksineen ja kuohuviinilaseineen vaan kulttuuriyhdistys Varjon järjestämä vaihtoehtoisen kulttuurin ja musiikin Taide PicNic. Varjo ry on yhdistys jonka jäsenistö koostuu tatuoijista, graffiti- ja kuvataiteilijoista sekä muusikoista.

PicNic tarjosi kaikenikäisille monenlaista kuultavaa, nähtävää ja itse tekemistä, myös perheen junioreille. Muksuille oli järjestetty mahdollisuus luoda omia taideteoksia ihan oikeilla taiteilijantarvikkeilla, spraypulloihin tykästyneet pääsivät kokeilemaan seinämaalausta ammattilaisen johdolla ja yhdistyksen taiteilijoiden osaamista pääsi ihastelemaan Unelma-aiheisessa näyttelyssä. Onnekkaimmat saivat taidetta mukaan kotiviemisiksi, sillä teokset olivat myös arpajaispalkintoina.

Alkuillan erikoisimman musiikkielämyksen tarjosi Lauri Wuolio hang drum-soittimellaan. Uskomaton soundi tällä peltisellä pallogrillin näköisellä soittimella, jota muusikko soitti käsin..no, läpsimällä. Kahdeksalta alaikäisille annettiin nukkumaanmenokehotus ja juhlat jatkuivat aikuisemmalla menolla ja musiikilla. Mekin siirryimme Tikkurila Crusingiin seuraamaan jenkkiautojen kuminpolttoa.

Lauantain aiottu kotipäivä muuttuikin tapahtumapäiväksi, kun paikallislehti muistutti Valkosipulimarkkinoista ja isosta kirppistapahtumasta ja kaveri soitollaan naapurikunnassa paikallisten moposetien järjestämästä swapista eli rompetorista eli äijäkirppiksestä. Mies oli jo pyöräänsä ehtinyt purkaa pientä huoltotoimenpidettä varten, joten äkkiä pyörä läjään sillä välin kuin minä suoritin saman toimenpiteen naamataululleni.

Rompetorilta kirppistapahtumaan, jossa olikin edellisvuosiin verrattuna todella vähän myyjiä, joten pikainen kierros ja Valkosipulimarkkinoille. Nekin tuli vain nopeasti kierrettyä läpi, sillä taivas alkoi harmaantua ja harvakseltaan tipahteli muutama pisara vettä eikä ulkona ruokailu houkuttanut. 

Viimeiset viisitoista kilometriä kotiin sujuivat kosteissa merkeissä sekä sateen että tiestä roiskuvan veden ja kuran ansiosta. Eipä tänä kesänä ole tarvinnut sateessa kertaakaan aiemmin moottoripyörän selässä kärvistellä, joten vähällä on selvitty.