Reittiehdotus: Tukholmasta Keski-Norjaan

Vihdoinkin sain valmiiksi tämän jo aikaa sitten lupaamani reittiehdotuksen Norjaan. Eka reitti Pohjois-Norjaan ja Lofooteille löytyy täältä ja tämän postauksen reititys löytyy täältä jos haluaa karttaa suurennella. Ihan ongelmitta ei sujunut tämän Keski-Norjaan viime kesänä tekemämme reitin mallintaminen, sillä Google Maps ei suostunut piirtämään reittiä niille tieosuuksille, jotka tällä hetkellä ovat suljettuina lumen takia. Onneksi on auttavaisia kanssabloggaajia ja sain vinkin My Mapsin käyttämiseen. Hieman enemmän viitseliäisyyttä vaati kun jokaisen tieosuuden joutui piste pisteeltä naputtamaan (ja paikoin tässäkin menee mutkat suoriksi, mutta pääpiirteittäin reitti selviää).

Kuten kartasta muutaman kerran ajeltiin samoja teitä mennen tullen, selkeyden vuoksi merkitsin menomatkan mustalla ja tulon punaisella, siniset huomiomerkit ovat paikkoja, joissa yövyimme. Tämän reitti on maisemallisesti todella monimuotoinen; vuoristoylänköä, monta serpentiinitietä, jokikanjoneita, kaiken pituisia ja muotoisia tunneleita, lauttamatkoja, vuonoja, jäätikköä. Mutta nyt kuvien kautta pieni pintaraapaisu reitistä.

Matkan ensimmäinen yöpyminen Drammenissa, hieman Oslon alapuolella. Yhden illan tutustumisen perusteella mukavan tuntuinen isohko kaupunki jossa olisi viihtynyt parikin päivää jos kaupunkilomaa olisi kaivannut.


Toinen yö vietettiin Eidfjordin kupeessa Norjankin hintatasoon verrattuna todella hintavassa "hotellissa" (=iso puutalo ja huoneet vinttikamarityyppisiä, suihku ja wc sentään löytyi), ainoa ruokailumahdollisuus illalla oli ko. paikan ravintola, jossa oli otettava sitä mitä löytyi. 2x kuiva hampurilainen ilman täytteitä ja vetiset hampurilaiset limuineen maksoivat lähes 50 euroa. Melkein vierestä löytyi Norjan tunnetuin putous, Vøringsfossen ja Måbødalenin kanjoni. Valitettavasti kuva ei anna oikeutta mahtaville korkeuseroille, putouksen pituus on vajaa 200 m. Ja joo, oli pakko mennä siihen reunalle keikkumaan ;)


Siinä se on, ensimmäinen serpentiinitie, joka ihan yllättäen ilmeistyi erittäin upean laaksoajelun päätteeksi. Käytössä olleesta paperikartasta ei näitä mutkapätkiä näe -hyvä niin, ei jää aika miettiä uskaltaako vai ei. Kiertoteitä kun ei ole. Paikan nimeä en tiedä, Myrkdalsvegen on tien nimi.


Tältä se näyttää ylhäältäpäin. Ei nämä tiet ole niin pahoja kuin näyttävät, ainoastaan mutkissa saattoi pitkällä keulalla käydä tila ahtaaksi jos vastaan tuli auto. Tuossa toiseksi ylimmässä kuvassa on Norjan kuuluisin mutkapätkä, Trollstiegen.


Thon Hotel. Edellispäivän sekoilusta "kyllä me jostain hotelli löydetään" -joo, löytyi klo 21.30, oppineena varattiin huone jo hyvissä ajoin Førdestä.


Keski-Norjassa lauttamatkoja sai tehdä päivittäin, välillä useampiakin.



Ehkä kodikkain hotellihuone ikinä, Sunde Fjord Hotel. Tai oikeastaan huoneisto, sillä ison huoneen lisäksi oli pienempi huone kahdella sängyllä. Ja maisematkin olivat kohdillaan kuten ylemmästä kuvasta näkyy. Sateen takia päädyttiin viettämään täällä kaksi yötä. Omistaja(?)rouva oli vielä niin ihana että piti huoneen meille varattuna toiseksi yöksi niin kauan kunnes tiesimme jatkammeko matkaa ekan yön jälkeen.


Aurlandsfjellet. Tie ylös oli paikoin mutkiltaan ehkä kaikkein tiukin ja vaati kaksi pysähtymistä ennen huippua. Koska näkymät.


Viilentymässä heinäkuun paahteelta jossain hirmu ylhäällä Sogn og Fjordanen maakunnassa.


Hassua kuinka jotkut (turisti)kylät toivat mieleen Keski-Euroopan vastaavat. Tässä +25 astetta Hemsedal ja Skogstad -hotelli.


Viimeinen yö Norjan puolella Hurdalsjøen hotellissa hieman Lillehammerin alapuolella. Maisemat muuttuivat melko mitäänsanomattomiksi ja vaikka hotellilla oli oma hiekkaranta, oli sekin ihan plääh kun vertailukohtana oli turkoosivetiset vuonot.