Pohjoismaiden suurimpaan, napapiirin pohjoispuolella sijaitsevaan kaupunkiin, Tromsøn, on maanteitä pitkin vain reilun 150 kilometrin matka Kilpisjärveltä. Tosin matkaan saattaa kulua enemmän aikaa kuin kilometrimääräisesti luulisi, sillä vähän väliä on pakko pysähtyä ihastelemaan maisemia, jotka, uskomatonta kyllä, muuttuvat dramaattisesti miltei välittömästi rajan ylityksen jälkeen. Tromsøssa kannattaa ehdottomasti hypätä hissin kyytiin ja ihastella maisemaa Storsteinen huipulta. Hissilippu maksaa n. 20 euroa henkilöltä ja parkkipaikka on maksullinen. Moottoripyörille on osoitettu hissirakennuksen vierestä muutama maksuton paikka. Ylhäällä voi nauttia Fjellstua -kahvilan antimista ja urheilumielisimmät voivat lähteä merkittyjä kuntoilureittejä kokeilemaan. Meidän varustus ei ollut lenkkikelpoinen. Sanoinko jo, että joka puolella avautuvat näkymät ovat huikeat!? Selfietuokio.
Norjan länsirannikolla, Kristiansundin lähellä kulkeva Atlantin väylä aka Atlantic Road aka Atlantershavsvegen on mainittu monessa kansainvälisessä julkaisussa yhdeksi maailman kauneimmaksi meritieksi. Se on saanut myös meriittiä olemalla mukana vaarallisten teiden (sensaatiohakuisissa) jutuissa. Pienten saarten ja pengerrysten kautta kulkeva kahdeksan sillan tie on n. 8 kilometrin pituinen. Kuulostaa huimalta ja ehdottomasti must see -kohteelta, eikö vaan!? Muttamutta. Täytyy sanoa, että petyimme suuresti tähän kovasti hehkutettuun tienpätkään. Eikä mielipide muuttunut vaikka varmuuden vuoksi ajoimme sen kahteen kertaan -edes ja takas. Tämä johtui kyllä hotellin sijainnista, ei todellakaan itse tiestä. Olihan kuvissakin usein esiintyvä Storeseisundetin silta tavanomaisuudesta poikkeava muotokieleltään ja toki varmasti erilainen kokemus syysmyrskyillä, kun aallot ehkä lyövät metrien korkeuteen. Ainakin jos kuvia on uskominen. Koettuihin Norjan maisemiin verrattuna huip
Mausteet antavat makua ja väriä ruualle. En suostu mautonta ruokaa syömään. Lusikkakuvien huoleton ilme syntyi vahingossa: Ei ole helppo käsitellä kukkuraisia maustelusikoita niin ettei niistä muruakaan alustalle tipahda. Ruokakuvaus on mielenkiintoista ja vakaata kättä vaativaa. Makrotex -valokuvaushaasteena mauste - LittleThingsThursday - #t hursdaysspecial: Focus - PhotoFriday - MacroMonday
No nyt on lystikkäitä, hyvää mieltä tuottavia nassuja hienoissa kuvissa.
VastaaPoistaT. Täysin arkista
Kiitos Kristiina :)
PoistaNiinpä! Varmaan niillä on vaan niin hyvä olo!?!
VastaaPoistaOvat kyllä myös tosi kauniita. 😊
Kyllä varmaan olo on hyvä, sen verran rapsuttavia käsiä oli saatavilla :)
PoistaFunny animals indeed...!
VastaaPoistaThey are :)
PoistaJa tuo silmä...
VastaaPoistaAlpakoilla on utelias katse :)
PoistaTotta! Kauniitakin ovat suurine silmineen.
VastaaPoistaJa pehmeä karva suorastaan kutsuu rapsuttelemaan :)
PoistaJäbä on niin cool!
VastaaPoistaTai mimmi, mistä noita tietää :D
PoistaTosi söpöjä! Aamutelkkarissa oli yhtenä päivänä Björne-niminen alpakka ja se oli myös niin hassun persoonallinen!
VastaaPoistaNäin saman jutun, ovat jotenkin niin symppiksiä otuksia :)
PoistaNää on kyllä ihania. Aina tekisi mieli mennä halaamaan, mutta siinä saattais saada syljet niskaan :D
VastaaPoistaSylkeeköhän alpakat? Meidän ex-naapurit eivät sitä ainakaan tehneet, mutta ehkä olivat vaan kohteliaita ;) :D
PoistaOn ne ihania. :)
VastaaPoistaEikö olekin :)
PoistaTämä on niin ihana, etten tiedä onko hassu, mutta hyväksyn senkin. Mahtavat kuvat 💜
VastaaPoistaKiitos Irja :)
PoistaVoi miten suloisia. Taitavat olla aika vekkuleita tapauksia :)
VastaaPoistaNaapurissa näitä pari vuotta sitten majaili ja monet kerrat koirien kanssa niitä käytiin moikkaamassa. Olivat ihanan ujosti uteliaita :)
PoistaTodella hassuja ilmeitä!
VastaaPoistaJa heinäateriakin jäi puolitiehen kun piti kuvaajaa tarkkailla :D
Poista