Eipä oo tullut lintsillä käytyä sitten aikoihin, kivoja kuvia ja huimia laitteita. Ihana ajatelma lopussa ja niin totta! Mukavia kesäpäiviä eteenpäinkin <3
Pohjoismaiden suurimpaan, napapiirin pohjoispuolella sijaitsevaan kaupunkiin, Tromsøn, on maanteitä pitkin vain reilun 150 kilometrin matka Kilpisjärveltä. Tosin matkaan saattaa kulua enemmän aikaa kuin kilometrimääräisesti luulisi, sillä vähän väliä on pakko pysähtyä ihastelemaan maisemia, jotka, uskomatonta kyllä, muuttuvat dramaattisesti miltei välittömästi rajan ylityksen jälkeen. Tromsøssa kannattaa ehdottomasti hypätä hissin kyytiin ja ihastella maisemaa Storsteinen huipulta. Hissilippu maksaa n. 20 euroa henkilöltä ja parkkipaikka on maksullinen. Moottoripyörille on osoitettu hissirakennuksen vierestä muutama maksuton paikka. Ylhäällä voi nauttia Fjellstua -kahvilan antimista ja urheilumielisimmät voivat lähteä merkittyjä kuntoilureittejä kokeilemaan. Meidän varustus ei ollut lenkkikelpoinen. Sanoinko jo, että joka puolella avautuvat näkymät ovat huikeat!? Selfietuokio.
Norjan länsirannikolla, Kristiansundin lähellä kulkeva Atlantin väylä aka Atlantic Road aka Atlantershavsvegen on mainittu monessa kansainvälisessä julkaisussa yhdeksi maailman kauneimmaksi meritieksi. Se on saanut myös meriittiä olemalla mukana vaarallisten teiden (sensaatiohakuisissa) jutuissa. Pienten saarten ja pengerrysten kautta kulkeva kahdeksan sillan tie on n. 8 kilometrin pituinen. Kuulostaa huimalta ja ehdottomasti must see -kohteelta, eikö vaan!? Muttamutta. Täytyy sanoa, että petyimme suuresti tähän kovasti hehkutettuun tienpätkään. Eikä mielipide muuttunut vaikka varmuuden vuoksi ajoimme sen kahteen kertaan -edes ja takas. Tämä johtui kyllä hotellin sijainnista, ei todellakaan itse tiestä. Olihan kuvissakin usein esiintyvä Storeseisundetin silta tavanomaisuudesta poikkeava muotokieleltään ja toki varmasti erilainen kokemus syysmyrskyillä, kun aallot ehkä lyövät metrien korkeuteen. Ainakin jos kuvia on uskominen. Koettuihin Norjan maisemiin verrattuna ...
Nämä postaukseni ovat muuttuneet aika kuvapainotteisiksi. Mutta tarvitseeko tekstiä aina niin hirveän paljon ollakaan!? Kuvat puhukoon tällä kertaa puolestaan, tällainen on minun huhtikuuni. Joukkoon mahtuu pari kuvaa, joiden kohdetta ei ehkä ihan heti tunnista. macrotex - iheartmacro - outdoorwednesday - sonntagsfreude - sonntagsgluck - bloggybrunch - macromonday - throughmylens
Niin hyvät kuvat että alkoi ihan huimata 😀
VastaaPoistaToiseksi viimeinen on vinkeä ja kuva jossa poitsu ottaa vastaa pehmoelefantin on tosi kiva 💜
Kiitos :) Hirmu vaikea valinta pojalla, kun oli kaksi ihanaa pehmoista :)
PoistaHienot kuvat. Kesän iloja.
VastaaPoistaIhan parhaita iloja, varsinkin nyt kun ovat niin isoja ettei jokaisessa laiteessa tarvitse itse olla mukana :D
PoistaLintsi kuuluu lasten kesään!
VastaaPoistaEnnen se oli Tykkimäki, mutta nyt ovat jo kasvaaneet sen laitevalikoimista ohi :)
PoistaVälimökötys kävi vähän huvittamaan :)
VastaaPoistaIhania kuvia!
Aina joku vähän möksähtää, mutta onneksi mustat pilvet unohtuvat hetkessä :)
PoistaSiis upeita huvipuistokuvia, vauuu!
VastaaPoistaKiitos Elisa :)
PoistaAurinkoa, herkkuja ja hyvipuisto parasta kesässä :)
VastaaPoistaJa vaikka välillä aurinko menikin pilveen, oli poikkeuksellinen huvipuistojuhannus. Ei satanut!
PoistaKaikenlaisia huvituksia :)
VastaaPoistaJa pään pyörällr saattajia ;)
PoistaKun lapset olivat pieniä, niin kerran kesässä piti päästä Lintsille. Viimeksi olin oppilaiden kanssa 1990-luvulla.
VastaaPoistaNo sehän on jo aika käydä kokeilemassa natiseeko vuoristorata enemmän kuin silloin ;)
PoistaNäitä sun kuvia on aina ilo katsella.
VastaaPoistaVoi kiitos mieltälämmittävistä sanoista, Tellu <3
PoistaEipä oo tullut lintsillä käytyä sitten aikoihin, kivoja kuvia ja huimia laitteita. Ihana ajatelma lopussa ja niin totta! Mukavia kesäpäiviä eteenpäinkin <3
VastaaPoistaKiitos, sulle myös Sari <3
PoistaHienot kuvat Pauliina, heinäkuu on lomakuukausi ja näistä kuvista välittyi hienosti lomatunnelma ja huvipuiston klassiset härvelit ja riemut.
VastaaPoista