PauMau

Tammikuussa on tapana tehdä lupauksia, jotka vähitellen, yksi kerrallaan, unohtuvat joko tarkoituksella tai sitten innostus hiipuu vähitellen. Siksi en lupaakaan mitään, mutta listaan asioita, joihin haluan panostaa enemmän tulevana vuonna: Valokuvaaminen (ja blogi?) . Blogi kysymysmerkin kanssa, koska valokuvaaminen ihan itsessään ei ole riittävä kannustin vaan johonkin haluan kuviani laittaa esille. Enkä ole enää yhtään vakuuttunut siitä, että Instagram on se oikea paikka itselleni. En tiedä onko blogikaan, mutta parempaakaan paikkaa en ole toistaiseksi keksinyt. Blogien kuolemaa on ennustettu jo vuosia ja kerrottu muiden somealustojen vievän ihmiset mukanaan. Niin tai näin, blogissa ei tarvitse välittää algoritmeista tai tilin kaappauksesta ja itse teen tätä ihan omaksi ilokseni. Toki mukava on jos täällä joku joskus vierailee. Vaikka blogini päivitystahti on ollut melkoisen hidas viime vuosina, olen halunnut pitää tämän hengissä. Ja käykääpä lukemassa Tiian kirjoitus ja etenkin...

Onko elokuu vielä kesäkuukausi? ON!  (no hei, tänään +30 °) Mutta silti voi jo hieman muistella mitä sitä tuli tehtyä kesä- ja heinäkuussa. Kesällä minä: - katselin veteen katoavaa aurinkoa  - sähkömoottoriveneilin kotijärvellä - soudin (tai siis istuin veneen painona)  aivan hurjan kauniiseen  ja mielenkiintoiseen Hytermän saareen Puruvedellä - moottoripyöräilin Savo-Karjalan suunnalla useammankin kerran - löysin ennennäkemättömiä paikkoja kotiseudultani - mökkilomailin ja menetin airbnb-neitsyyteni Kesä oli niin aurinkoinen j a lämmin, että odotan jo innolla pimeneviä iltoja ja villasukkia.  Kysykääpä marraskuussa olenko edelleen samaa mieltä 😉

Tämän kuvasarjan haluan jättää ilman sanoja, katsojan itsensä tulkittavaksi.

Meidän juhannusaatto huipentui rauhalliseen veneilyhetkeen kotijärvellä. Näissä kuvissa tiivistyy se, mikä kuuluu minun kesääni: luonto, hiljaisuus, vesi, aurinko ja (maltillinen) lämpö. Samalla toivon, etteivät nämä kauniit kansallismaisemat koskaan tuhoudu ihmisen ahneuden takia.

Olen kerran aiemmin kasvattanut perunaa, silloin ihan suoraan maahan istuttaen. Niin olivat herkullisia, että nyt, toistakymmentä vuotta myöhemmin, ryhdyin puuhaan uudelleen :D Tällä kertaa kokeilen lavakauluksia ja nyt näyttää jo vihreää vartta näkyvän. Eivät ihan juhannukseksi ehdi, mutta herkutellaan sitten loppukesästä. 

Ihanaa, kun parin vuoden hiljaiselon jälkeen alkaa olla tapahtumia niin, että on vaikea valita niistä itselleen mieluisimmat! Lauantaina olisi ollut avoimia kylätapahtumia, rompetoria ja Porvoopäivää. Me kävimme Mäntsälässä Museoajoneuvopäivillä ja sieltä löytyikin vaikka minkälaista menopeliä. Meidänkin kaksipyöräiset pääsivät samaan riviin näiden vintagekaunottarien kanssa. Museoajoneuvoksi määritellään sellainen auto tai moottoripyörä, jonka valmistusvuoden päättymisestä on kulunut vähintään 30 vuotta ja se on säilytetty alkuperäistä vastaavassa kunnossa tai entisöity asianmukaisesti. Oma pyöräni yltää tuohon ikään neljän vuoden päästä, toinen (tai siis yksi niistä) perheen pyöristä ylittää sen jo reilusti, joten ainakin iän puolesta paikkansa ansaitsivat. Ja hei, tuleeko kenellekään muulle tuosta ensimmäisen kuvan mustasta autosta mieleen Mummo Ankan auto? 

Kyllä tätä on odotettukin -kesää! Omppupuut kukkivat niin runsaasti, että jos sato on samanlainen, ihmettelen mihin ne kaikki saa upotettua. Kaikenlaisia pörriäisiä ja öttiäisiä, onneksi ei kuitenkaan vielä kyitä, jotka tällä seudulla tuntuvat viihtyvän. Vähän erilainen kuva kukkivasta omenapuusta. Nämä alkukesän auringon kultaamat heleän voimakkaat värit, niistä ei vaan saa tarpeekseen! Makrotex image-in-ing

Marraskuu on kuoleman kuukausi. Jo kuukauden nimikin sen kertoo, marras tarkoittaa kuollutta. Pyhäinpäivänä muistetaan edesmenneitä ja kekri sai vainajat vaeltamaan elävien joukossa. Kuvat ovat osa isompaa kokeellisen valokuvauksen teostani, voimakkaasti käsiteltyjä ensin Lightroomissa ja viimeistelty Nik collection -ohjelmalla. 

Alunperin ajattelin laittaa tähän aivan erilaisia kuvia: kauniita, punaisia auringonnousuja ja harmaita, sateisia maisemia. Mutta onhan lokakuu paljon muutakin, myös niitä kesästä muistuttavia, auringon kirkastamia päiviä. Niinpä tämän kuvakokoelman kantava väri on keltainen. Välillä jo hieman kuivahtanut, toisaalta kirkas ja valon viimeisiä säteitä itseensä imevä. Viimeisessä juhannusruusun lehtiä -kuvassa koettelen taas rajoja, ICM eli kameran tietoinen heilautus valotuksen aikana. Eipä minulla ole mitään tietoa siitä sen tarkemmin enkä aiemmin ole sitä kokeillut, mutta haku tietää kertoa, että tällä tekniikalla ei ole sääntöjä -sopii hyvin mulle :)

Syksyn upea ruska saa värit hehkumaan valokuvissa. Joskus kuitenkin tuntuu siltä, että kaikki kuvat on jo otettu. Silloin pitää yrittää keksiä jotain muuta. Kaksi seuraavaa kuvaa tein samasta vaahteralehtikasasta, apunani oli kuvakäsittelyohjelmat Lightroom, Photoshop sekä Pixomatic-niminen ilmaisohjelma. Kumpi näistä kahdesta miellyttää enemmän sinua, vai pitääkö kuvan olla aina mielestäsi realistinen? Alimmassa on kaksi kuvaa yhdistetty Photoshopilla. Kokeilin myös kameran vastaavaa ominaisuutta (double exposure), mutta en ollut tyytyväinen siihen, joten otin yhden kuvan vaahterasta ja toisen maassa olevista vaahteranlehdistä. Saa nähdä kuinka kauan ruska kestää, nautitaan väreistä niin kauan kuin niitä vielä on :) Mukana Pieni Lintu -blogin Makrotex -haasteessa