PauMau

Kun mikään vaate ei lämmitä tarpeeksi. Kun paksuturkkinen koira ei suostu enää kuin pieniin lenkkeihin. Kun silmät jäätyvät viimassa päähän. Kun aamuinen jäätävä pakkanen lauhtuu iltapäivään toistakymmentä astetta. Kun aurinko antaa lupauksen, että kevät ehkä joskus kuitenkin tulee. Sitä se on, oikea talvi.

Alempi jpg-kuva, ei käsitelty, ylempi Raw-kuva, käsitelty Kaikki kuvat tarvitsevat käsittelyä. Jos kuvaat jpg-muodossa, tekee kamera käsittelyn puolestasi kameravalmistajan valmiilla asetuksilla. Itse kuvaan aina raw-muodossa, silloin kuvien käsittelyyn on enemmän mahdollisuuksia kuin jpg-kuvissa ja voin tehdä itse ratkaisut millainen haluan kuvan olevan. Raw-kuvaa voisi verrata negatiivifilmiin, joka on itse kehitettävä, jpg-kuva taas jonkun muun valmiiksi kehittämä kuva. Teen peruskäsittelyn kaikille kuville ennen niiden julkaisemista. Tarkistan aina ja tarvittaessa teen seuraavat asiat: - objektin vääristymien korjailu - valkotasapaino - horisonttiviivan suoruus ja kuvan rajaus - lisään/vähennän tarvittaessa valoa, kontrastia, varjoja, claritya (=selkeys?) - tarkennuksen hienosäätö ja rakeisuuden poisto Vaikka listassa onkin monta kohtaa, yhden kuvan käsittelyyn menee aikaa vain muutama minuutti. Omaan käyttööni sopivin kuvankäsittelyohjelma on Lightroom, j...

Näin se kuuluu ollakin: lunta ja pakkasta helmikuussa.  Viimeisin koulutehtävä kuvattiin jälleen Mamiya -filmikameralla, tällä kertaa värifilmille. Koska koulussa ei ole mahdollisuutta värifilmin kehitykseen, teetettiin se alan liikkeessä. Negat skannasimme tietokoneelle ja tulostimme valokuvapaperille. Jännät nämä värit, tykkään. Ja sinisilmäinen vauvakoira sopi täydellisesti kuvaan!

Se on taas se aika vuodesta kun messua toisensa perään pukkaa. Meille prätkäihmisille Helsingin Messukeskuksessa järjestettävät MP-messut ovat tavallaan kauden aloitus. Nyt on enää ihan vähän aikaa siihen kun asfaltti paljastuu lumen ja jään alta. Nyt on aika pyyhkiä pölyt pyörästä ja alkaa haaveilla tulevasta (toivottavasti aurinkoisesta) kesästä. Mulla oli tällä kertaa mukanani uuden sukupolven motoristi, joka pääsi koeistumaan oman maun mukaisia pyöriä. Jouduinpa minäkin salakuvaajan uhriksi. Pyörien testailu on rankkaa puuhaa, mutta hali ja muutama namu Lätkäliiga-Tutti Frutti -karkkihepulta piristää kummasti. Euroopan pisimällä sisäajoradalla sai ihmetellä moottoreiden pärinää ja pauketta. Ja tietysti täytyi tehdä perinteiset messuostokset, tällä kertaa tuliaisena mopopojalle kypärä. Enemmän kuin uudet pyörät, itseäni tietysti kiinnosti Petrol Circuksen omavalmisteiset luomukset. Taisi olla tässä pyörässä kuskin menovesisäiliö isompi...

Mamiya -filmikameralla ottamani kuvat ovat tuloillaan. Ei uskoisikaan kuinka monta vaihetta kuvan ottamisen ja fyysisen kuvan käteen saamisen välille mahtuu. Kemikaalien huuruisessa pimiössä on vietetty tunti jos toinenkin. Mutta ihan kohta muisto -tehtävän kuvat ovat valmiit ja kuitupaperille vedostaen niiden kestoiän arvioidaan olevan useita satoja vuosia. Eipä pärjää muovipinnoitteiset digiajan kuvat näille!

Kaiken maailman maskotit ja matkaideat saivat pään pyörälle viikonloppuna järjestetyillä Matka 2018 -messuilla Helsingin messukeskuksessa. Tonne ja vähän sinnekin kun haluaisi matkustaa. Joka paikkaan! Olisikohan näissä kuvissa jotain ideaa ensi kesän moporeissusuunnitelmia tehdessä? Sitten kun minusta tulee iso, lähden tien päälle matkailubussilla, jonka alakertaan mahtuu prätkät. Olisi aika huikeaa!

Saatiinhan sitä lunta edes pikkuisen! Ensimmäiset koulupäivät ovat takana ja kaikki alkaa jo sujua melkein rutiinilla. Ainakin löydän jo oikeaan paikkaan ja pystyn sisäistämään alkuhämmennyksen jälkeen mihin olen ryhtynyt. Ekan viikon työvälineenä on ollut pääosin tällainen järkälemäinen keskikoon filmikamera. Jännä kapine digilaitetta jo pari vuosikymmentä käyttäneelle. Pari rullallista filmiä olen jo täyttänyt kuvilla tai eipä siinä niin montaa kuvaa tarvinnut ottaa, sillä yhdessä filmissä ruutuja on kymmenen. Tulokset näkyvät joskus kunhan pääsemme pimiön kautta kuvia paperille kehittämään.