PauMau

Pöydälleni kerääntyy kaikenlaisia ohje- ja muistilappuja, varmaan tuttu juttu monelle. Sieltä seasta löysin ajelehtimassa lappusen, jossa luki suolasuihke. Surffitukka haaveena ryhdyin ainesosien sekoitteluun. Ohjepaperissani luki kuppi vettä, päättelin sen tarkoittavan n. 2 desiä. Tosin suihkepullo oli vain 1,75 dl kokoinen, joten pikkuisen vähemmän laitoin, tuskin on suurta merkitystä onnistumisen kannalta. Ihan voin sitten sanoa, että kannattaa sekoittaa aineet ensin keskenään ja jos kuumentaa veden kuumaksi, antaa sen jäähtyä. Sitten vasta kaataa pulloon eikä niin kuin minä: Yrittää saada geeli ja kookosöljy tungettua pullon pienestä suuaukosta siististi sisään ja ihmetellä kuinka voi olla hankalaa. Sitten vielä kun hulautin tulikuuman veden perään, muistutti lämmön uudelleen muotoilema suihkepullo lähinnä taideteosta modernin käyttötaiteen museossa. Toimiva se silti oli edelleen. Suoritimme myös ihmiskokeita suihkeella. Koehiuksiksi valikoituivat seuraavat: 1. Ohue...

Viimeisen reissupäivän aamu valkeni viileämpänä kuin edelliset päivät, mutta sinnikkäästi lähdimme matkaan t-paidat päällä heti hotelliaamiaisen jälkeen. Tunnelma oli hiljainen aamupalalla hotellihuoneen kuumuden takia huonosti torkutun yön jälkeen eikä Valtionhotellin aamupalakaan saanut erityismainintaa, peruskamaa. Raparperipiirakka taisi olla samalla reseptillä tehty kuin Anttolanhovissa... Imatralta suihkaisimme suoraan Lappeenrantaan, välimatkahan on suhteellisen lyhyt. Onneksi, koska tiekin on tylsä lukuun ottamatta sci-fimäisesti metsän keskeltä korkeuksiin nousevia tuulivoimaloita Joutsenon kohdalla. Lappeenrannassa suunnistimme kohti satamaa minun kolmenkymmenen vuoden takaisella kaupunkituntemuksellani, mutta sieltähän se löytyi samasta paikasta kuin ennenkin. Aivan satama-alueen päästä löytyi hiekkalinnapuisto. Alueella oli mainostajien (sponsoroijien?) lisäksi lapsille ihan kunnon kokoinen keinukaruselli ja pikkuinen turistijuna sekä lukuisa määrä todella koo...

Reissukertomus jatkuu. Ykkösosa löytyy täältä . Säätieteilijöiden uhkaukset rajuista ukkosista ja järkyttävistä tulvasateista mielessämme heräsimme uuteen aamuun. Kuinkas sitten kävikään? Varovainen kurkistus verhojen raosta... Tällainen näkymä kuitenkin odotti terassillamme torstaiaamuna kello 8, lämpömittari näytti jo hellelukemia. Hotellin herkkuaamiainen nassuun ja laukut kasaan, jottei hetkeäkään auringonpaisteesta menisi hukkaan, pakkohan se on sataa, kun kerran niin luvattiin kaikissa kuudessa sääennusteessa, jonka illalla katsoimme. Hyvän ilman innoittamana päätimme -tai minä päätin- suorittaa aamujumppatuokion kiipeämällä Neitvuorelle, 180 m korkeudessa sijaitsevalle näköalapaikalle katselemaan maisemia. Asfalttitie muuttui melko pian irtosoralla kuorrutetuksi hiekkatieksi, jonka pito renkaiden alla oli olematon. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä eli kulkusuunta vaihtui. Seuraavaksi etapiksi valikoitui Sulkava. Tie Sulkavalle oli ihan ok-kuntoinen, maisemal...

Punanenä täällä päivää. Olisi kannattanut ehkä taas tehdä muutakin kuin todeta matkan varrella, että "oiskohan pitänyt ostaa jotain suojakerroin rasvaa". Tyhmästä päästä kärsii...koko pää. Mutta asiaan. Laitan reissupostin tulemaan lukijaystävällisemmin ainakin kahdessa eri osassa. Eli nyt osa 1. Tärkeintä ei ole määränpää vaan matka. Tämä totuus mielessämme ja pekkapoudan neuvojen avulla starttasimme J:n kanssa pyörämme keskiviikkoaamuna ja suuntasimme päänupit kaakkoon vailla etukäteissuunnitelmaa. Ilmansuunnan valintaan vaikutti pekkapeen laatima tiedote siitä, että itäisessä Suomessa lämpötila saattaisi nousta jopa 30 asteen paremmalle puolelle. Porvoon ja Kouvolan kautta ajoimme kohti Mikkeliä. Ajopäivä oli melkoisen tylsä, koska nämä välit ovat melkoisen puuduttavia, suoraa tietä, peltoa ja välillä metsää. Ristiinan kohdalla pidimme tuumaustauon ja totesimme, että eiköhän se ole tuttu juttu ja suuntasimme Anttolanhoviin. Olisimme halunneet syödä jotain matkalla...

Moottoripyörällä matkustaessa useamman päivän reissuilla ongelmaksi nousee aina se kuinka saan pakattua kaikki keng ...tarpeelliset matkatavarat mukaan. On toki olemassa motskareita, niitä autosta seuraavia, joissa on matkalaukun kokoisia laukkuja useampikin kappale. Mun pyörääni mahtuu ainoastaan lompakko "työkalupakkiin" ja kamera sivulaukkuun. Olen kokeillut kaikennäköisiä säkkivirityksiä ja ommellut parikin erilaista putkikassia. Muotoutuvat kyllä hyvin. kun mustekaloilla kiinni hirttää, mutta perille päästyä kassi on sekaisin kuin seinäkello eikä sieltä löydä mitään ilman, että purkaa koko sisällön ulos. Varsin näppärää, kun tienposkessa etsii hanskoja, jotka aivan varmasti pakkasi juuri tähän sivuun oikealle. Muiden miehet vie naisensa laukkuostoksille luisvittoneille ja gesseille, minun mieheni vie Varustelekaan . Paikkahan on siis kaikkien äijäkauppojen kuningas. Mutta kylläpä löytyi tarkoitukseensa varsin sopiva pussukka. Tämä oli muistaakseni Ruotsin armeijan l...

Jos viet lapset juhannusaattona huvipuistoon, ovat he tyytyväisiä ainakin seuraavan kuukauden. Meidän juhannusperinteeseen on kuulunut jo vuosia aaton vietto jossain huvipuistossa. Kun asuu ympäri vuoden maalla, ei sinne tarvitse erikseen lähteä juhlapyhiä viettämään. Lisäksi juhannuksena huvipuistot ovat varsin tyhjinä lapsiperheistä, joten laitteisiin ei tarvitse ihmeemmin jonotella. Tykkimäki on mukavan pieni, siisti ja kaunis ympäristöltään. Laitemäärältään sitä ei voi verrata isompiin huvipuistoihin, mutta ainakin meidän katras, 10 ikävuoden molemmin puolin, viihtyvät siellä varsin hyvin. Tänäkään juhannuksena paikka ei tuottanut pettymystä vaan laitteisiin pääsi lähes suoraan ilman sen suurempia odotusaikoja. Uutta köysirata-seikkailupuistoa emme käyneet kokeilemassa, sillä se oli ainoa paikka, johon oli pidempi jono. Tykkimäessä on lisäksi pikkuinen kotieläinpuisto, jossa pääsi harjaamaan lampaita ja rapsuttamaan muutaman viikon ikäisiä syötävän suloisia pik...