PauMau

Yleensä mun koruni ovat ns. rihkamaa, koska tykkään käyttää erikoisia, näyttäviä ja hullujakin koruja. Aidoissa koruissa suosikkimateriaalini on ehdottomasti hopea, mutta hopean ikävämpi puoli on tummuminen. On toki olemassa hopeankiillotusaineita, mutta ne ovat melkoista myrkkyä ja hammastahnan kanssa tuhraaminen taas... Mulla on tapana keräillä talteen lehdistä hyviä ideoita ja säilöä ne myöhempää kokeilua varten. Aikani niitä säilöttyäni, käyn leikkeet läpi ja usein käy niin, että aika on ajanut idean ohi ja ne päätyvät paperinkeräykseen toteuttamattomina. Tämä korupuhdistuskikka tuntui niin yksinkertaiselle ja nopealle, että pakko oli kokeilla sen toimivuus. Lähtötilanne, tummuneita hopeakoruja Tarvikkeet: 1 rkl soodaa 1 rkl suolaa 1 rkl käsitiskiainetta lasi vettä Pala foliota (folioa? kuinka sana taipuu?) Vuoraa kippo foliolla. Kuumenna vesi ja sekoita muut aineet keskenään. Kaada vesi kippoon ja lisää sooda-suola-tiskiaine -seos veteen.

Jaahas, jos tässä pakkaisi itsensä autoon ja lähtisi ajamaan 30 kilsan päähän eläinlääkäriasemalle hakemaan vanhemmalle koiralle lisää antibiootteja (nisäkasvain poistettiin viime viikolla), koska tyttärensä päätti pistellä jäljellä olevat foliopakkauksineen sillä välin, kun olin 15 minuuttia pois kotoa...Voi mur, kellään tarvetta lämpimiin, mustiin rukkasiin? Mulla olisi yksi joutava nelijalkainen siihen tarkoitukseen... Ja kameran objektiivikin päätti näitä kuvatessa temppuilla. 50 mm Canonin linssi on loistavan valovoimainen, mutta tarkennus ei aina osu kohdalleen. Olen huomannut tämän erityisesti mustaa kuvatessa. Helpottaa tosin kuvien blogiin valitsemista, kun onnistuneita on vaan muutama :) Tässä siis parhaimmat  ainoat onnistuneet kuvat asusta, jonka sopivuuden varmistutin kohta 13 v. tyttärellä. Minä: "Näyttääks siltä, että oon unohtanut hameen kotiin?" Tytär: "Ai miten niin? Näytä, seiso tossa......Hmmm....No ei kai näytä, mut eiks tuu kylmä, kun noi on

Viikonloppuna juhlittiin Indiedaysin kanssa, minä tosin ainoastaan päivätapahtumassa. Ja kuinkas sattuikaan, kamera keikkui kyllä olalla, mutta kuvia en ehtinyt ottaa, koska juttua ihanien bloggaajakollegoiden kanssa riitti. Kiva oli höpötellä kasvokkain vaihteeksi eikä aina vaan näppiksen välityksellä. Lauantain asukuvien sijaan kuvaa viime viikolta, kun maahan pudonneet lehdet olivat vielä kauniita väriläiskiä eikä ruskeaa mössöä maan peittona. Mulla oli taas selkeä etukäteisnäkemys siitä kuinka edesmenneen appiukon ruutupaitis toimii rennosti mekon päälle puettuna. No ei toiminut sellaisenaan, koska oli liian leveä ja liian pitkä. Vyöllä yritin koota vähän muotoa asuun. Elloksen mekko on aika lyhyt ja se toimikoon aasinsiltana lauantaiseen keskusteluumme siitä, milloin hame on liian lyhyt ja kuka sen määrittelee. Totesimme, että lyhyys on yleensä omien korvien välissä. Jos itse viihtyy vaatteessa, voiko joku toinen sanoa, että tuo on sopimaton sinulle? ruutupaitis appiuk

Näin hienoja taidevalokuvia sain otetuksi messuasusta. Ihan itse virittelin kaikki efektit. Tai sitten en. Oikeasti tausta teki tepposet: Kirkkaan aurinkoinen päivä ja taustana käytetty kevyttalli, vai miksi noita suojapeitteisiä rakennelmia nimitetäänkin, saivat aikaan utuiset kuvat. Aurinko paistoi tallin takaa ja kuvat on otettu varjossa, mutta hopeanvärinen kangas kai heijasti kameran linssiin ja tässä lopputulos. Leikitään, että näiden kuuluukin olla tällaisia. Muuten mustaan asuun lisäsin pienenä statementina turkoosit maiharit, pitsisukkikset ja kaulaan iso koru, jonka pukeminen aiheutti hieman pään vaivaa. Pientä virittelyä ja tyttäreltä apua niin kyllä sen kaulaan sai kunhan useamman kerran kiepautti. keinonahkainen niittitakki kirppis - hame kirppis - kaulakoru kirppis - nilkkurit Englannista

  Vielä muutama muotikausi sitten asua, jossa on yhdistetty useampi farkkukankainen elementti pidettiin junttiuden huipentumana. Meidän farkkufanien onneksi muodin kiertokulku ja kasari-ysärimuodin paluu teki tuplafarkusta taas hyväksyttyä. Ei sillä, että hirvittävästi painoarvoa laittaisin sille kuinka mun pukeutumistani arvioidaan muodikkuusasteikolla ;) Pikkuisen cowgirl-henkeä asuun tuli seitkytluvun mokkatakilla (kirppikseltä 50 senttiä) ja ruskeilla asusteilla. Mokkatakki on Frihansa-merkkinen, valmistettu Lauttakylässä. Wikipedia kertoo paikkakunnan sijaitsevan jossain Huittisten liepeillä, mutta valmistaja on ihan tuntematon mulle. Takki ei ihan tuollaisena miellytä, olen miettinyt sen lyhentämistä, olisikohan vyötärömittaisena parempi? mokkatakki kirppis - farkut Ebay.de - farkkupaita kirppis (Gap) - nilkkurit Englannista -nahkalukku kirppis

Kävimme perjantaina tyttöjeni kanssa pyörähtämässä I Love Me -messuilla. Silläkin uhalla, että olen tylsä ja hyvän päälle ymmärtämätön, sanon etten oikein löytänyt messuilta mitään kiinnostavaa. Tai olisihan siellä ollut paljonkin ostettavaa jos meikkeihin, koruihin, superfoodeihin tai kenkiin olisi ollut tarvetta. Mutta kun ei ollut niin aika nopeasti kiersimme kojut. Ja myönnän senkin, että tällaisissa suurissa myyntitapahtumissa mulle tulee tarjontaähky. Alkaa hieman jopa ahdistaa se ostoshuuma, joka tuntuu ympärillä vallitsevan. Enkä ollenkaan halua moittia tarjolla ollutta tuotevalikoimaa, suuri osa oli varsin kelpo tavaraa, osa tarpeellistakin. Mutta tosi asia on se, että tarvittaessa nämä samat tuotteet voi ostaa helposti tavarataloista, pikkuputiikeista tai nettikaupoista. Ehkä mua vaan ahdisti se tungeksiva ihmispaljous, en pidä kauppojen hulluistapäivistäkään. Ja nyt, kun pahin messuangsti-nillitys on purettu, olihan siellä jotakin kivaakin, kuten: ...just mun n

Tällainen siitä tuli, tässä postauksessa vilauttamastani 50 sentin kirppislöytö retromekosta. Mekko oli  alun perin kokoa liian iso. Otin hieman sivuista sisään ja helmasta siivun pois. En tiedä olisko mekossa pitänyt sittenkin olla enemmän A-linjaisuutta. Ensin jätin helmaan enemmän leveyttä, mutta materiaali sai sen sojottamaan oudosti sivuille ja se näytti juuri siltä kuin amatöörin piirtämät ääriviivahameet näyttävät. Halusin jättää mahdollisuuden käyttää mekkoa myös kaulus auki kuten muokkaamattomassa mekossa, joten en tehnyt siihen napinläpeä. Se olisi vaatinut myös nappien vaihtoa, koska samanlaista olisi tuskin löytynyt. Ja nuo napit ovat mun mielestäni kivat ja mekkoon sopivat. Kuvissa kaulus on "napitettu" pienellä hakaneulalla mekon sisäpuolelta, käyhän se noinkin. Jes, huomenna messuamaan :) retromekko kirppis - farkkutakki kirppis (Only) - kengät Englannista

Kun pituus lisääntyy yhtäkkiä seitsemäntoista senttiä, näyttää maailma ja ympärillä olevat ihmiset melko erilaiselta. Miehiäkään ei enää tarvitse katsoa ylöspäin ;) Melkoinen muutos tällaiselle oman ikäluokkansa keskipituutta edustavalle tyypille. Siis ei tuo miesten katsominen vaan ylipäätään ne lisäsentit. Jos edellisessä postauksessa minulle esitettiin kysymys kenkien hankaluudesta käytössä, voin sanoa, että nämä paksupohjat ovat ehdottoman hyvät jalassa, sillä päkiän ja kannan ero ei ole kovinkaan suuri. Puhtaalla asvaltilla ei ole mitään ongelmaa pysyä tolpillaan, Hankalammaksi asia muuttuu kadulla jossa on epätasaisuutta kuten kiviä tai soratiellä. Silloin on parasta vahtia askeliaan, sillä pienikin murunen saattaa keikauttaa kengän ja käyttäjän nilkan nurin. Muuten päälläni oli harmaata: lemppari t-paidaksi päätynyt Seppälän pääkallopusero ja liukuvärjätyt farkut. Farkkujen vaaleampi osa beban kohdalla ei ehkä ole se imartelevin ratkaisu. Suunnittelijan olisi kannat

Otsikon sanat kuuluivat takaani ruokakaupan rullaportaissa kauppalistaa tutkiessani. Hetken meni ennen kuin ymmärsin, että kysymys oli osoitettu minulle ja kysyjä oli ihan tavallinen keski-ikäinen duunarimies (haalareista päätellen). Jotain ympäripyöreää siihen vastasin ja mies siihen toteamaan; "Eikun mä sitä vaan, että on muuten tosi hyvän näköiset kengät!" ja se toteamus tuli ihan sydämestä, ainakin niin minun korvani sen halusivat kuulla. Hauska ja mieltä ilahduttava kohtaaminen. Yleensä vältän postaamasta montaa samantyylistä kuvaa, mutta nyt täytyy tehdä poikkeus. Metsä vaan on niin kauniin näköinen isommassa kuvassa, mutta eihän noista vaatteista saa mitään selvää pienenä piiperryksenä keskellä kuvaa. Vaikka eipä tuossa asussa mitään niin kovin erikoista ole. Perussiistit housut, neulepusero luulisin 80-luvulta ja alla valkoinen kauluspaita. Tykkään itse enemmän näistä lyhyemmistä trenssi-mallisista takeista. Muutenkin suosin enemmän lyhyitä kuin pit

Ei paljon sade haittaa, kun on tällaiset kumikengät jalassa. Nyt tarvitsisin vaan kirjavia, pitkävartisia villasukkia. Kukahan niitä neuloisi? Itse tehden olisivat valmiit mun neulomistahdillani vasta ensi syksyn sateille. Löytyi sentään hieman värikkäämmät sukat laatikosta, sopivat ainakin saappaiden väriin. Kumisaappaat Saksasta

Jos vaikka Sonera nyt antaisi kirjoittaa pari riviä. Ihme tökkimistä, ei täällä maalla muutenkaan ole nopeat yhteydet, mutta tänään kahdeksan megan yhteys on taas toiminut 0,08 megalla! Kuusitoista vuotta sitten mun ensimmäisen modeemin nopeus taisi olla 56 Kt ts. 0,056 megaa...eli kehitys kehittyy paitsi täällä landella...Mutta asukuviin. En oikein tiedä mitä ajattelisin tästä asusta. Ajatus pitkästä liituraitahameesta ja farkkutakista tuntui hyvälle, mutta toteutus tökki. Lopputulos on liian tasapaksu. Olisikohan vyö tai toisenlainen pusero ollut parempi valinta? Maksihameessa tärkeää on helman pituus ja itse pidän hameista, jotka ovat mahdollisimman pitkiä, peittävät kengät. Vaikka kävellessä sellaiset todella pitkät hameet eivät olekaan kaikkein käytännöllisimpiä. Tämä hame on kuitenkin pikkuisen liian lyhyt makuuni (Hah, liian lyhyt! Sanoinko mä sen?). Keskitytään siis vain kenkiin, kun ne kuitenkin näkyvät. Näissä nilkkureissa on jotain viehättävää, ne ovat hieman boots

Eilen sai ensi-iltansa Vadelmavenepakolainen -leffa. Itse näin sen jo alkuviikosta pojan avecina kutsuvierasnäytöksessä. Leffan sävy on kepeämpi kuin Miika Nousiaisen kirjoittaman kirjan, elokuva Vadelmavenepakolainen on ihan puhdas komedia. Jopa mua nauratti jutut ja se on jo paljon, sillä komediat eivät ole lempileffagenreäni (etenkään jenkkikomediat tai pekkoaikamiespojat). Huvittaakseen mua, huumorin on oltava hyvää, ei ennalta naurettua tai vanhoja vitsejä sisältävää. Alfa TV:n Filminurkka teki jutun leffasta ja sen tekijöistä, löytyy täältä . Käykäähän katsomassa leffa sillä.... ...jokaisessa meissä asuu pieni Vadelmavenepakolainen. Kuvakaappaus Vadelmavenepakolainen -trailer NordiskFilmFinland Muutenkin suosin kotimaista elokuva- ja sarjatuotantoa. Tai Vadelmavenepakolainenhan on suomalais-ruotsalaisella yhteistyöllä tuotettu ja tehty, mutta eikös sen melkein kotimaiseksi silloin voi laskea ;) Suomessa on elokuva-alalla loistavia osaajia, kannatetaan oman maan t