PauMau

Loviisassa järjestetään vuosittain aina loppukesästä Wanhat talot -tapahtuma, jossa kaupunki täyttyy kirpputoripöydistä, antiikkitavarasta, käsityöläisistä ja rompetoreista. Tapahtuman keskipisteessä ovat vanhat, yksityisomistuksessa olevat talot ja niiden esittely yleisölle. Suurin osa taloista on siis ihan tavallisten ihmisten koteja, jotka he avaavat ovet yleisölle ihmeteltäviksi kahden päivän ajaksi. Homma toimii niin, että ostat rannekkeen, jolla pääset taloihin tutustumaan. Valitettavasti meillä oli erittäin rajallisesti aikaa, joten jätimme talot väliin. Niitä oli listassa 37 + ympäristökunnissa vielä reilu kymmenen lisää, joten jos haluaa kohteisiin perehtyä kunnolla, saa siihen hyvinkin kulumaan pari päivää. Sitä paitsi olin jo itse lukenut ja katsonut jokaisen talon esittelyn kuvineen kotiin jaetusta lehdestä, joten melkeinhän se on kuin itse olisi paikan päällä niissä vieraillut. Tapahtuma on melko laajalle alueelle levinnyt, joten päälle olisi kannatanut vali

Viikonloppu pyörähti käyntiin varsin taidepainotteisesti vanhan kotikaupunkimme kartanomaisemissa. Mutta kyseessä ei ollut mainstream taide-elämys jakkupukupönötyksineen ja kuohuviinilaseineen vaan kulttuuriyhdistys Varjon järjestämä vaihtoehtoisen kulttuurin ja musiikin Taide PicNic. Varjo ry on yhdistys jonka jäsenistö koostuu tatuoijista, graffiti- ja kuvataiteilijoista sekä muusikoista. PicNic tarjosi kaikenikäisille monenlaista kuultavaa, nähtävää ja itse tekemistä, myös perheen junioreille. Muksuille oli järjestetty mahdollisuus luoda omia taideteoksia ihan oikeilla taiteilijantarvikkeilla, spraypulloihin tykästyneet pääsivät kokeilemaan seinämaalausta ammattilaisen johdolla ja yhdistyksen taiteilijoiden osaamista pääsi ihastelemaan Unelma-aiheisessa näyttelyssä. Onnekkaimmat saivat taidetta mukaan kotiviemisiksi, sillä teokset olivat myös arpajaispalkintoina. Alkuillan erikoisimman musiikkielämyksen tarjosi Lauri Wuolio hang drum-soittimell

Kesän viimeisten karkeloiden aika alkaa olla käsillä, kohta kaikkiin tapahtumiin kirjoitetaan eteen liite "syys". Viime viikonloppuna katsottavaa riitti niin ettei kaikkiin edes mukaan ehtinyt. Perjantaina käväisimme katsomassa Kansainväliset Suurmarkkinat. Nimi aiheutti melkoista hilpeyttä sillä tapahtumapaikka Keravaan ei varsinaisesti voi yhdistää kansainvälisyyttä ja suurmarkkinoiden epäilin tarkoittavan sitä, paikalta ei löydy vain yhtä veitsenteroitinkauppiasta vaan niitä on saapunut sinne kaksin kappalein. Mutta täytyy myöntää, että markkinat erosivat perinteisistä vastaavista, joiden kojujen tarjonta on varsin rajallista ja ruokapuolesta huolehtii naapurikylän hodarikauppias. Näillä markkinoilla keskityttiin lähinnä ruokapuoleen, tarjolla oli saksalaisia makkaroita, englantilaisia jättitoffeepaloja, suklaakuorrutettuja mansikoita, juustoja ja paljon muuta mukaan ostettavaksi tai paikalla syötäväksi. Muutama käsityöyrittäjäkin löytyi. En nyt voi sanoa, että markki

Viikko sitten lauantaisella mopoajelullamme päädyimme vihdoinkin tutustumaan Tuusulassa sijaitsevaan Koiramäen Pajutalliin . Jo pari kesää paikka on ollut "pitäis käydä" -kohteena, mutta aina ohi ajaessa on ollut liian kiire, paikka kiinni tai joku muu (teko)syy. Olin ollut siinä käsityksessä, että paikka on pieni puutarhamyymälä, jossa pääosassa on pajutuotteet. Yllätyimme, että kyseessä onkin pajutuotteiden ympärille rakennettu iso pihapiiri. Aloitimme vierailumme kiertämällä puutarhan sadunomaisen pikkupolun, jossa niin aikuinen kuin lapsikin voi ihastella pajurakennelmia ja niiden asukkeja. Ja tuon pikkunorsun päälle sai ihan luvan kanssa kiivetä, pitihän se kehotusta noudattaa. Valopää? Pihapiirin aitoissa on näytillä myös vanhaa tavaraa ja lapsille oma aitta, jossa voi vaikka pistää kahvilaleikin pystyyn. Muut piharakennukset ovat täynnä erilaisia paju- ja muita luonnonmateriaalituotteita pienistä koriste-esineistä, isoihin pajusta