Moporeissussa kyläkaupassa ja vähän muuallakin

Luulitteko ettei me Vesan Kyläkauppaan eksytä, kun kerran niillä nurkilla pyörittiin!? Väärin, toki ihan varta vasten sitä kautta ajoimme, kun moporeissun kakkospäivän aamulla pyörämme Jyväskylän suuntaan käänsimme.

Olemme viimeksi käyneet Keskisen kaupassa aikana ennen paikasta kertovia televisio-ohjelmia tai ympärille rakennettua kauppakeskittymää noin viisitoista vuotta sitten. Silloin kaupan ainoa erikoisuus taisi olla vanhan rakennuksen julkisivu, josta kaupan sisään mennään. Paljon on tapahtunut kuluneina vuosina, mutta en vaan ymmärrä hypetystä kaupan ympärillä. Kuinka ihmeessä ihmiset lähtevät pitkänkin matkan päästä busseilla sinne, kun samat tavarat löytyvät lähiprismoista ja tarjoustaloista suunnilleen samaan hintaankin vielä. Ruokapuolesta en tosin sano mitään, koska siellä emme käyneet. Jotain pientä mukaan tarttui, mutta miehen ehdottamia ostoskärryjä emme niiden kantamiseen tarvinneet.

Päivän ajomatka jäisi melko lyhyeksi, sillä Kuortaneelta Tuurin kautta Jyväskylään on matkaa ainoastaan vajaa parisataa kilometriä. Sovimmekin, että pysähdytään katsomaan kaikkia kivoja paikkoja matkan varrella. Että ihan sitten pysähdyimme levähdyspaikalle jonnekin Multian kupeeseen. Tuolla tieosuudella ei yksinkertaisesti ole yhtään mitään nähtävää. Metsää, muutama tönö siellä täällä, taas metsää ja aivan kammottavassa kunnossa oleva tie. Suosittelen valitsemaan toisen reitin mikäli vaan mahdollista.

Kyllä on kiva paikka....

Jyväskylässä otimme huoneen tuosta 80-luvun betonijärkäleestä, hotelli Laajavuoresta. Hotellin ulkonäkö antaa odottaa ihan jotain muuta, sillä sisäpuolelta se on ihan ok, ei mitään huippumodernia sisustusta, mutta kuitenkin siisti ja avara. Huone oli melko pieni perushotellihuone, parvekkeelta näköala metsään ja ainakin ylimmästä kerroksesta korkeanpaikankammoinen saa huimausoireita alas katsoessaan.

Hotellihuone Laajavuoressa

Parvekenäkymä

Kylpylä oli myöskin siisti ja puhdas, naisten puolella saunoja oli kaksi, kristalli- ja ruususauna. Kerrankin nimet pitivät paikkansa, sillä ainakin ruususauna tuoksui ruusuille, tosin itse pidin sitä vähän turhankin makeana ällöhajuna. Kristallisaunassa kaiuttimesta kuului säännöllisesti "plop" ilmeisesti suolakaivostunnelman tuomiseksi. Luulin kyllä ensin, että saunassa joku paikka vuotaa...Miesten puolella saunoja oli kolme, kuulema oikein hyviä kaikki ja ideoita kotisaunan uusimiseksikin sieltä sai. Toteutusta odotellessa. Infrapunasaunaan pääsi istuskelemaan allasosaston puolelta. Ja juuri nyt muistin, että myös höyrysaunan kyltti taisi olla, mutta sepä unohtui testata.

Kuvan auto oli parkkeerattu invapaikoille niin, että se vei kahden auton ruudun.
Auto oli siinä tullessamme ja lähtiessämme eli ainakin 19 tuntia. Ilman invapysäköintimerkkiä tietenkin...

Mutta voi kuulkaa millaisen iltapalan olivat järjestäneet hotellin ravintolaan! Seisova pöytä, jonka alkupalapöydän tarjonta oli todella herkullinen, paljon erilaisia kaloja, salaatteja, hedelmiä, juustoa, lihaa ja muuta nam-namia. Pääruuatkin olivat hyviä, mutta pidän itse enemmän kylmäpöytien tarjonnasta. Illalla kun pistelee napansa piukeaksi seisovassa pöydässä, on hyvä käydä nukkumassa muutama tunti ja toivoa, että edes osa ruuasta on ehtinyt yön aikana sulaa, sillä aamulla samassa paikassa odotti aivan yhtä runsas ja maistuva aamiaispöytä. Ainakin näiden perusteella voin antaa hotellin ruokatarjonnalle täydet pisteet. Ei kuvia, niin oli kiire mättämään.

Kolmannen päivän aamuna kävimme vielä katsomassa Jyväskylää korkealta Harjun vanhasta vesitornista. Bongasimme paikan uima-altaassa polskiessamme kylpylän isoista ikkunoista ja infrapunasaunahöpöttelyssä paikkakuntalainen pariskunta antoi meille tarkemmat ohjeet, jotta löysimme perille. Vesitornin alakerrassa on luontomuseo, jonka kävimme pikaisesti vilkaisemassa. Pieni paikka, mutta ainakin lapsille on paljon mielenkiintoista katsottavaa ja koettavaa. Perjantaisin paikkaan on vapaa pääsy.

Jyväs..

...kylä

Vesitornivierailun jälkeen oli aika suunnata kotia kohti. Pieni mutka matkaan, kun koukkasimme Korpilahden satamaan kahville ja kävimme katsastamassa vieressä olevan käsityöyrittäjien myyntinäyttelyn. Ajelimme Päijänteen reunamilla pienempiä teitä pitkin Vääksyyn asti, maisemat siellä ovat onneksi huomattavasti mielenkiintoisempia kuin edellispäivän metsätiet. Pikkuisen alkoi jo loppumatkasta haikeus kolkutella mielen pohjukoilla, näinköhän tämä jäi kauden viimeiseksi pidemmäksi ajoreissuksi. Onhan säätietäjät tosin luvanneet pitkää, lämmintä syksyä. Toivotaan niin.

Korpilahden autiosatama