Tapahtumarikas viikonloppu: Suurmarkkinat, Stadi cruising ja Hml Bike Show

Kesän viimeisten karkeloiden aika alkaa olla käsillä, kohta kaikkiin tapahtumiin kirjoitetaan eteen liite "syys". Viime viikonloppuna katsottavaa riitti niin ettei kaikkiin edes mukaan ehtinyt.

Perjantaina käväisimme katsomassa Kansainväliset Suurmarkkinat. Nimi aiheutti melkoista hilpeyttä sillä tapahtumapaikka Keravaan ei varsinaisesti voi yhdistää kansainvälisyyttä ja suurmarkkinoiden epäilin tarkoittavan sitä, paikalta ei löydy vain yhtä veitsenteroitinkauppiasta vaan niitä on saapunut sinne kaksin kappalein. Mutta täytyy myöntää, että markkinat erosivat perinteisistä vastaavista, joiden kojujen tarjonta on varsin rajallista ja ruokapuolesta huolehtii naapurikylän hodarikauppias. Näillä markkinoilla keskityttiin lähinnä ruokapuoleen, tarjolla oli saksalaisia makkaroita, englantilaisia jättitoffeepaloja, suklaakuorrutettuja mansikoita, juustoja ja paljon muuta mukaan ostettavaksi tai paikalla syötäväksi. Muutama käsityöyrittäjäkin löytyi. En nyt voi sanoa, että markkinat olisivat unohtumaton kokemus, mutta on niitä tylsempiäkin tapoja perjantai-iltapäivä viettää. Yhtään kuvaa en napannut, sillä ihmisruuhka oli melkoinen. Markkinat siirtyivät seuraavaksi Helsinkiin ja käsittääkseni alkavat torstaina 8.8. Käykää katsomassa ja maistamassa.

Meillä oli harvinainen tilaisuus olla miehen kanssa kahdestaan kotona ruhtinaalliset 41 tuntia, kun kaikki lapset olivat samanaikaisesti pois. Itse asiassa edellisen kerran näin tapahtui 12 vuotta sitten, kun esikoinen oli mummilassa ja kakkonen vasta mahassa tuloillaan. Niinpä otimme vapaudesta kaikki irti ja suuntasimme vielä perjantai-illan hurvitteluun Stadi cruisingiin katselemaan upeita jenkkiautoja. Ei kuvia tästäkään tapahtumasta, sillä ketutus iski takaraivoon sen verran pahasti paikalle saavuttuamme: Helsingin nostalgisten mukulakivikatujen käyttäjäepäystävällisyys tuli testattua, kun lähes kävelyvauhdissa matalan pyöräni helma osui pieneen kohollaan olevaan ramppiin ja raapaisi seisontajalkani jousen, tai siis pyörän seisontajalan ruuvin irtipoikki. Tästä tietysti aiheutui se, että jalka raahautui mukana katua laahaten aiheuttaen varsin makoisan soundin yhdistettynä harrikan mutinaan. Koska olen sitä mieltä, että jokainen moottoripyöräreissu on potentiaalinen mahdollisuus shoppailluun, on minulla mukanani aina nippu mustekaloja. Niillä siis ensiapua jalalle ja mustekalan päät kiinni moottoriin. Kyllä mulla on näppärä ukko!

Kuvituksena tässä postauksessa lauantain Bike Shown antia Hämeenlinnassa. Olen käynyt tapahtumassa kaksi vuotta sitten, kun se järjestettiin ensimmäisen kerran. Paikka oli hieman siirtynyt ja luonnekin muuttunut enemmän koko perheen tapahtumaksi. Lapsille oli poniratsastusta, karuselli, pomppulinna ja traikkiajelua. Aikuisille moottoripyöränäyttelyä, janojuomaa, thaikkuruokaa ja pari kojuakin koruineen ja vaatteineen. Sää suosi ja sen huomasi kävijämäärässä, ympäristön parkkipaikat olivat täynnä pyöriä ja eiköhän muutama paikallinenkin ilman pyörää ollut sinne eksynyt.

Jotta kotimatkasta ei olisi tullut turhan helppo, järjestin pienen extralenkin meille. Pysähdyimme paluumatkalla reilun parinkymmenen kilometrin päässä Hämeenlinnasta syömään, mies kaivoi puhelimensa taskusta ja totesi, että joku on soittanut. Soittajan tarkistettuaan, sanoi, että niin, sä olet soittanut kymmenen minuuttia sitten. Naureskelin asialle, että no heh heh, mähän olen ajanut tässä muutaman metrin päässä koko ajan enkä takuulla ole mihinkään soitellut ja puhelinkin on laukussa. Siinä vaiheessa, kun mies sanoi, että olet lähettänyt myös viestin aloin kaivaa pyörän etupussukassa olevaa laukkuani eikä edes tarvinnut avata sitä, sillä viesti kertoi, että puhelimen voi noutaa Hämeenlinnan Bike Showsta. Mitään aavistusta ei ole miten luuri on päässyt putoamaan, koska en laukkua kertakaan siellä avannut. Ei kun takaisin puhelinta hakemaan, onneksi ei pidemmälle ehditty. Ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen kerta, kun puhelimeni hävitän. Tuhannet kiitokset rehelliselle löytäjälle!

Hieman jäi harmittamaan että sunnuntain Forssa Picnicin joutui jättämään väliin lapsenhoitoteknisistä syistä, mutta olihan näissä muissakin jo ihan tarpeeksi.